Tukholma tarjosi hyvää ruokaa ja jännittäviä hetkiä

Tehtiin Tuiskun kanssa viime viikolla syksyinen reissu Ruotsin pääkaupukiin Tukholmaan. Reissu toi piristystä harmaaseen ja pimeään vuodenaikaan.

Lähdössä sunnuntaina oli taas se tuttu kaava; taksilla Parikkalaan, josta junalla Helsinkiin ja rautatieasemalta taksilla satamaan. Edellisistä reissuista viisastuneina asemalta ostettiin evästä Namaskaar Indian Expressistä ja Hesburgerista mukaan. Ruoka nautittiin satamassa laivaa odotellessa ja näin saatiin purettua hytissä matkatavarat rauhassa, kun ei ollut kauhea nälkä heti.

Laivana menomatkalla oli Silja Serenade, jonka invahytti oli turhan pieni kahdelle sähköpyörätuolilla liikkuvalle. Tosin sama tilanne on muillakin samaa reittiä kulkevilla laivoilla.

Laivan ruokatarjonta ei ole mikään ihmeellinen, jos ei buffettiin aina halua syömään mennä. Tällä kertaa ravintolaksi valittiin El Capitán, jonka sydän on grilli. Tilasin Flank steak -annoksen, jossa oli grillattua kuvepihviä, herkkusieniä, tomaattia ja sinappihollandaise -kastiketta. Annos oli oikein maistuva, mutta liha turhan sitkeää.

img_8608
100canon11

Illalla laivalla esiintyi Sanni, jonka vuoksi oikeastaan lähtöpäivä valittiin. Esiintymispaikka promenaden eli kävelykadun yllä oli pettymys. Ei ehditty paikalle ennen ruuhkaa, eikä päästy lähelle katsomaan esitystä. Etempänä äänentoisto oli surkeaa eli ei kuultukaan kunnolla keikkaa.

Ei näe ylhäältäkään.
Ei näe ylhäältäkään.

Perinteiselle meriaamiaiselle mentiin viimeisten joukossa, mutta syötävää toki riitti meillekin.
Aamiaisen jälkeen tavarat kasaan ja kohti terminaalin vieressä sijaitsevaa Scandic Ariadne -hotellia. Hotelliin pääsee suoraan putkea pitkin, mutta nyt yksi hisseistä olikin rikki. Tavarat, nostureineen ja suihkutuoleineen saatiin rappusia pitkin henkilökunnan avustamana hotellille, mutta Tuiskun kanssa jouduttiin kiertämään lähes 2 kilometrin lenkki.

Tukholma tarjosi jännitystä

Hotellille päästyämme kello ei ollut edes 12, mutta saimme jo huoneet käyttöömme. Yövuorolainen nukkumaan ja itse asettumaan huoneeseen. Pari tuntia otettiin rennosti, jonka jälkeen lähdettiin metroasemalle. Rikkinäisen hissin takia kierrettiin Gärdetin asemalle, josta menimme Södermalmilla sijaitsevaan Mariatorgetin asemalle.

Emanuel Swedenborg
Emanuel Swedenborg
Mariatorget-aukiolla ukkosen jumala Thorin kanssa.
Mariatorget-aukiolla ukkosen jumala Thorin kanssa.
img_8652

Kyseinen paikka oli heitetty ihan hatusta. Tarkoitus oli vain etsiä joku ravintola ja nyt sattui löytymään Söders Hjärta. Hienon näköisessä ravintolassa tilasin lampaan ulkofileetä, paistettua kukkakaalia, paprikaa kastiketta ja yrttiperunoita. Tuisku puolestaan söi ricotta-täytteisiä cannelloneja. Molemmat annokset olivat isoja ja ruoka oli oikein maistuvaa.

img_8637
img_8630
img_8636

Tiistaina oikeastaan kaikki hommat menivät mönkään, kun suuntana oli Solnan kunnassa sijaitseva Skandinavian suurin ostoskeskus Mall of Scandinavia. Eksyttiin hieman ja paikalliset neuvoivat vielä enemmän eksyksiin. Parin tunnin kiertelyn jälkeen löydettiin nälissämme perille. Syömään menimme O’Learys -ravintolaan tai oikeastaan sporttibaariin. Ruoka tuossakin paikassa oli oikein hyvää.

Boston aiheista urheilusälää.
Boston aiheista urheilusälää.
img_8699

Ostoksille päästiin lopulta ruokailun jälkeen 224 liikettä sisällään pitävään ostoskeskukseen. Ei aika riittänyt millään käydä kaikissa liikkeissä, vaikka oltiin sulkemisaikaan asti. Rahaa kyllä ehti palaa kiitettävästi.

Mall of Scandinaviasta päätimme poistua paikallisjunalla metron keskusasemalle, koska sähköpyörätuolin akku alkoi ollu lopussa. Eipä kuitenkaan päästy kyytiin, kun junan ja laiturin väliin jäi liian iso rako. Lähdimme eteenpäin ja löysimme Tvärbanan eli pikaraitiotien, jonka kuljettaja kertoi, ettei pysähdy oikealla asemalla. Omat puhelimet eivät antaneet soittaa taksia, joten seuraava kuljettaja lainasi puhelintaan. Tilattu taksi ei koskaan tullut, joten päätimme mennä pikaraitiotiellä eteenpäin ja pääsimmekin metrolinjalle. Kahden vaihdon ja väärään metroon menon jälkeen matkaa hotellille oli vielä se 1,5 kilometriä. Sähköpyörätuoli hyytyi pari kertaa, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsimme hotellille puolilta öin.

Kuninkaan linna

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen lähdimme metrolla vanhaan kaupunkiin, jossa oli mukavia mukulakivikatuja. Käytiin katselemassa, jos näkyisi kuningasta. Eipä näkynyt, mutta käytiin kuninkaanlinnassa sijaitsevassa Livrustkammaren -museossa. Ruotsin vanhin museo on avattu vuonna 1628 ja siellä on nähtävillä Ruotsin kuninkaallisiin liittyviä esineitä. Upea käyntikohde ja vielä ilmainen.

img_8754
img_8825
img_8813
Ritareitakin löytyi.
Ritareitakin löytyi.
Vähän uudempiakin pukuja.
Vähän uudempiakin pukuja.
img_8804
Hevonen ja tuttuja vaakunoita Suomestakin.
Hevonen ja tuttuja vaakunoita Suomestakin.
Kypärä 1600-luvulta.
Kypärä 1600-luvulta.
Aseita
Aseita
img_8793
Mitä sitten tehdään?
Mitä sitten tehdään?
Vartija tarkkailee!
Vartija tarkkailee!
Jyrkkä rinne kunkun luokse?
Jyrkkä rinne kunkun luokse?
Avustajat tappelee?
Avustajat tappelee?

Historiallisen kierroksen jälkeen käytiin syömässä TGI Fridaysilla. Tällä kertaa vuorossa oli grillattuja kanan rintafileitä, Jack Daniel’s -katiketta, kasviksi ja perunamuusia. Ei mitenkään ihmeellinen annos. Keväällä samassa paikassa nautitut ribsit olivat paljon parempia. Ruokajuomana nautin alkoholittoman mansikka-sitruunadrinkin. Tuo oli makean hyvää.

img_8867
100canon12
img_8872
img_8857
img_8848
img_8853

Torstaina oli lähtöpäivä ja Tukholma jäi taakse, joten ei enää mitään ihmeempiä tehty. Pakattiin ja lähdettiin kohti satamaa odottamaan laivaanpääsyä. Laivalla, Silja Symphony kävimme syömässä ravintola Mundossa. Reissun ehkäpä paras ruoka oli tuolla nautittu Tom Kha-keitto kanalla.

img_8876

Kotimatka jatkui perjantaina pitkän odottelun kera. Odotettiin rautatieasemalla junaa yli neljä ja puolituntia. Tähän oli syynä se, että junissa on vain kaksi pyörätuolipaikkaa ja aiemmassa junassa toinen oli jo myyty. Lopulta olimme kotona yhdeksän jälkeen.

Naapuriin suuntautunut reissu oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Vähän jännitystä elämään tarjoiltiin, mutta hyvän yhteishengen voimin niistäkin selvittiin. Seuraavia reissuja odotellen!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa