Syksy on ollut tänä vuonna pitkä, sillä keväästä siirryttiin käytännössä suoraan syksyyn. Paljon odotettua kesää ei tullut ollenkaan.
Sateeton syksy oli toiveissa, mutta sekin oli turhan positiivista. Kuluva viikko oli jopa aurinkoinen, mutta ulkoilu jäi haaveeksi, kun sähköpyörätuolista hajosi iskari ja öljyt valui pitkin parkettia. Rikkinäisellä jousituksella ajo ei innosta, sillä meno on pomppuista. Enkä levottomana sieluna osaa ulkona paikallakaan olla. Ehkäpä ensi viikolla tulee kuntoon, niin ja ne sateet.
Syksy on kaunista aikaa, kun puut saa iloisen pirteät värit. Harmaat ja sateiset päivätkin ovat omalla tavallansa kauniita.
Monet odottavat kovasti jo lunta, joka tuo vähän lisää valoa pimeään aikaan. Toki minäkin odotan, mutta pyörätuolilla liikkuvalle lumi tuo haasteita. Parasta olisi se, että lumi tulisi kerralla eikä hiljalleen. Niin ja väylät aurattaisiin tasaiseksi ennen kuin niihin jäätyy urat. Näin talvellakin ajo onnistuisi.
Viileinä syyspäivinä maistuvat hyvin keitto- ja pataruoat, jotka valmistuvat satokauden tuotteista. Meillä kuluvana syksynä suosikiksi on noussut kurpitsakeitto. Se valmistuu helposti, pilkkoo ja keittää kurpitsat. Sitten vain soseutus ja maustaminen. Mukaan sopii hyvin sulatejuusto, chili sekä inkivääri. Jälkimmäistä on kätevä ostaa tahnan muodossa.
Syksyn aikana kävimme tuetulla lomalla Peurungan kylpylässä, Laukaassa. Silloin sattui olemaan monta aurinkoista päivää ja ulkoiltua tuli reilusti. Käytiin myös keilaamassa useaan kertaan ja mukava harrastus tuo olisi. Paikan ruoka oli ala-arvoista, kaikkea sitä iletään tarjota.
Tämmöisiä mietteitä tällä kertaa. Pyrin kirjoittamaan useammin tämmöisiäkin juttuja, vähän vaihtelua uutisille.
Syksyisin terveisin Piku! 🙂