On taas kulunut yksi viikko vuodesta 2019 ja on siis aika kirjoittaa, että mitä viikon aikana on tapahtunut. Ykkösaiheeksi on noussut uusi Savonlinnassa käyttöön otettu kyytikeskus, jonka pitäisi välittää vammaispalvelun myöntämät kuljetuspalvelut.
Kauan pelätty uusi ja hieno Sosterin vammaispalvelun kyytikeskus aloitti toimintansa kuluneen viikon maanantaina. Eli enää ei voi valita kenen kyytiin luottaa, kun tämä kuulemma säästää yhteiskunnan rahoja. Tavallaan nämä naurettavat päättäjät ovat oikeastaan oikeassa, kun kaikkia kyytejä ei edes ajeta. Näin helppoa on kustannusten vähentäminen. Sen siitä saa, kun äänestää kepulaisia.
Tuttu yrittäjä sanoi, jos taksia ei ollut haluttuun aikaan saatavilla. Kilpailutuksen voittaneen Etelä-Savon Taksi Oy:n kyytikeskus puolestaan lupaa kyydin, vaikka varmasti tietää ettei pysty sitä toteuttamaan. Ja kun asiasta valittaa niin vastauksena on tekninen vika. Ei tarvitse edes asiaa pahoitella!
Kilpailu käytiin
Pietar.in järjestää parhaillaan kilpailun, jossa arvotaan palkinnoksi viidelle Mutjutin. Kyseessä on siis kalvohierontaväline, joka parantaa lihasten liikkuvuutta ja vähentää kipua. Kyseessä on valmistajan lahjoittamat palkinnot. Itse olen käyttänyt Mutjutinta pari kuukautta ja todennut sen hyväksi,
Ei tarvitse yhtään hätääntyä, sillä ruokaa sekä herkkuja on kuulunut tähänkin viikkoon. K-citymarket myi perattuja muikkuja torstaista lauantaihin hyvällä tarjouksella. Pitihän niitä tietenkin ostaa. Ihmeen hyvin onnistui gluteeniton leivitys.
Lauantaina nautittiin erittäin herkullinen iltapala, jonka valmistimme yhdessä. Rakas Maiju valmisti gluteenitonta pannukakkua ja minä puolestaan mangochutneyta. Näiden lisäksi annoksen kruunasi Lidlin maidoton vaniljajäätelö.
Maijun viikko on mennyt toipuessa keuhkokuumeesta, joka nyt alkaa olla voitettu. Tuommoinen raju sairastelu vie voimat ja niiden takaisin saaminen vie pitkään. Tässä alla myös kuvia nukeista sekä nukkekodista.
Viikko alkoi uutisella mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemasta. Asia kosketti jollain tavalla minua, vaikka en muistakaan hänen hyppäämistä ollenkaan. Olen sen ikäinen, että Matin ura ehti loppua ennen kuin ymmärsin urheilusta yhtään mitään. Kerran olen Matin tavannut, kun hän ”lauloi” Punkaharjulla vuonna 2012. Kaikesta sekoilusta huolimatta hän vaikutti sympaattiselta tyypiltä.
Näin siis kului harmaa ja sateinen helmikuun viikko. Kaikenlaista ehti tapahtumaan, jonka myötä on hyvä lähteä kohti uutta viikkoa.
Mitenkäs sinun viikkosi on mennyt? Muistutuksena vielä lopuksi, että Mutjutin arvontaan ehtii vielä osallistua. Ohjeet löytyy tuosta vähän ylempää.