Matka Helsinkiin – Mukulakiviä, palohälytys sekä taidetta

Äskettäin tekemämme matka Helsinkiin saa nyt toisen osansa. Tämä juttu käsittelee matkan jälkimmäistä puolikasta, jolloin kävimme muun muassa Suomenlinnassa sekä Ateneumissa. Ensimmäisen osa on puolestaan luettavissa täältä.




Perjantai oli viileä ja sateinen päivä, joten mikäs sen mukavampaa kuin mennä taidemuseoon. Ateneumin uuden Hiljainen kauneus -näyttelyn avautumisen myötä sisäänpääsy oli ilmainen. Vuonna 1887 rakennettu Ateneumin taidemuseo on Suomen taiteen koti. Sieltä löytyy muun muassa kaikkien tuntemat Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli ja Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot.

Esteetön sisäänkäynti Ateneumiin on Ateneuminkujan puolella sijaitsevalla ovella. Tämä taidemuseo on upea taidonnäyte siitä, että miten vanhasta rakennuksesta saadaan näkymättömästi esteetön. Ihan kuin hissi ja sähköisesti avautuvat ovet olisivat olleet siellä alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Kuvassa taulu Vilho Lampi/Nocturne
Maijun suosikki oli Vilho Lampi/Nocturne
Tove Janssonin mystinen maisema.
Tove Janssonin mystinen maisema on ajalta ennen muumeja.
Lennart Forstén - Niemisjoki Pielaveden pitäjässä ,
Lennart Forstén – Niemisjoki Pielaveden pitäjässä ,
Hyvin erikoinen taulu.
Tätä mie en oikein ymmärrä.
Matka museoon. Maijun kanssa kuva Ateneumin toisen kerroksen aulassa.

Matka tuo jännitystä elämään

Perjantaina saatiin myös kokea sellainen ihana yllätys kuin palohälytys hotellissa. Ohjeistuksen mukaan olisi pitänyt poistua välittömästi hätäpoistumistietä pitkin. Hälytyksen aikana ei hissit toimi ja eikä niitä saisikaan käyttää ilman lupaa hätätilanteessa. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä odottamaan tarkempia ohjeita. Tällä kertaa hälytys oli väärä eikä onneksi tarvinnut minnekään poistua.

Lauantaina käytiin yhdessä hiljaisessa Redissä. Yhteen paikkaan oli kyllä kokoontunut paljon lapsia ja teinejä, sillä kauppakeskukseen avattiin Marcus & Martinus -pop up myymälä. Muissa kerroksissa ja kaupoissa oli edelleen hiljaista.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Helsingissä eli sunnuntaina oli vuorossa käynti historiallisessa Suomenlinnassa. Tuo päivä olikin viikon ainoa hyvin kesäinen. Perille päästiin helposti HSL:n lautalla, joka lähtee Kauppatorin rannasta.

Matka Suomenlinnaan voi alkaa.
Pikku-Mustasaari matka kuvassa.
Pikku-Mustasaari kuvassa.
Susisaaren muurit.
Susisaari näkyy salmen takana.
Matka vei esteettömän rantatien kautta.
Esteetön rantatie sopii pyörätuolilla ajettavaksi.

Kun on kyseessä hyvin vanha paikka niin mukulakivet oli jo tiedossa. Suomenlinnan päälaiturilta pääsee pyörätuolilla hiekkatietä pitkin muun muassa nukkemuseolle ja sen kahvilaan. Sotamuseolle puolestaan pääsee, jos kestää hieman mukulakivien aiheuttamaa tärinää. Tämän pitempää vierailua pyörätuolilla Suomenlinnassa en voi suositella kenellekään.

Kurkkumopo ja nukkeja.
Nukke keinutuolissa.
Muumi hahmoja.
Matka, Vanhoja nukkeja.
Nukkekodin kalusteita.
Nukkekodin kalusteita.
Muurin portin alla.
Matka kaveriTopi löysi panssarintorjuntaohjuksen.
Topi löysi panssarintorjuntaohjuksen.
Topi sammakko yritti ampua tykillä.

Maanantaina oli kotimatkan aika ja paluu normaaliin arkeen. Matkasta ei selvitty ilman ongelmia, kun ensin asematunnelin hissi oli rikki ja ainoalle toimivalle hissille oli kauhean pitkä jono. Onneksi varattiin tuohon lyhyeen matkaan reilusti aikaa. Ehdittiin onneksi ostamaan matkaeväätkin.

VR oli paluumatkalla myös ongelmissa, kun junasta oli jäänyt yksi vaunu pois. Syy oli kuulemma tekninen vika, mutta en ihmettele vaikka olisi unohdettu vain ottaa matkaan. Juna kulki sentään aikataulun mukaisesti. Kesälahden asemalla taksi oli vastassa sovitusti. Ihan onnistunut kotimatka siis.

Reissusta julkaistaan seuraavaksi juttu, jossa käsitellään vain ja ainoastaan ruokaa. Kannattaa siis ehdottomasti muistaa seurata blogia esimerkiksi Facebook-sivuilta ja saada ilmoitus kaikista uusista julkaisuista ensimmäisenä. Juttu on luettavissa täältä.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa