Paksu Margareetta, upea maailmanpyörä… – lisää juttua matkasta

Tallinnan matkasta kertovan juttusarjan toisessa osassa esiintyvät muun muassa Paksu Margareetta sekä maailmanpyörä. Käy lukemassa juttua mielenkiintoisesta Tallinnan matkasta. Ensimmäisen osan löydät täältä.

Perjantaina tie vei vajaa pari vuotta sitten avattuun T1 Mall of Tallinn kauppakeskukseen. Tallinnan lentoaseman lähellä sijaitsevassa kauppakeskuksessa on yli 200 liikettä. Sen pinta-ala on yli 80 000 neliömetriä. Niin kuin luvut kertovat niin kyseessä on valtavan suuri kauppakeskus. Asiakkaita tuntui olevan todella vähän, joten ostoksia sai tehdä todella rauhassa.

Aivan tyhjät käytävät T1-kauppakeskuksessa.
Ei missään kenttää!

Upea kokemus maailmanpyörässä

Tuisku teki hyviä löytöjä, sillä lähes kaikkialla oli kovat alennusmyynnit. Minulle päivän kohokohta oli se, että pääsin Skywheel of Tallinn -maailmanpyörään, joka sijaitsee kauppakeskuksen katolla. Mailmanpyörän huipulla korkeutta on 120 metriä merenpinnasta, joka tekee siitä toiseksi korkeimman näköalapaikan koko Tallinnassa. Rakennuksien katoilla sijaitsevia maailmanpyöriä löytyy tämän lisäksi vain Taiwanissa ja Japanissa.

Epäilin ennakkoon, että pääsenkö oikeasti tämän maailmanpyörän kyytiin vaikka sen kerrottiin olevan esteetön. Vuotta aiemmin nimittäin Helsingin vastaavassa maailmanpyörässä luvattiin samaa, mutta ei sinne ollut mitään mahdollisuutta päästä sähköpyörätuolilla kyytiin. Tallinnassa kaikki oli toisin, sillä Skywheel of Tallinn -maailmanpyörän gondoliin pääsi pyörätuolilla tukevaa luiskaa pitkin turvallisesti.

Gondolista näkee todella kauas.
Todella upea maisema avautuu maailmanpyörästä.
Maailmanpyörän kyydissä.
Topi uskaltautui myös kyytiin.

Matkaan pitää kuulua ainakin yksi museossa käynti. Tällä kertaa kävimme Paksussa Margareetassa sijaitsevassa Viron merenkulkumuseossa. Neljässä kerroksessa sijaitsevassa museossa käydään läpi virolaisen merenkulun historiaa. Tähtiesineenä on vuonna 2015 Kadriorgista löydetty 700-vuotias Kogen hylky.

Kogen hylky Paksu Margareetta museossa.

Hylystä löydettyjä patoja.

Unescon listalle kuuluva keskiaikainen Suuri rantaportti ja Paksu Margareetta -torni on rakennettu puolustamaan kaupunkia meren puolelta. Vuonna 1530 valmistunut jykevä, pyöreä torni on halkaisijaltaan 25 metriä. Korkeutta sillä on noin 20 metriä ja seinät ovat jopa viiden metrin paksuiset. Sitä on käytetty ruutivarastona, asevarastona ja vankilana.

Paksu Margareetta museokeskuksessa oli hyvin paljon mielenkiintoista nähtävää. Näyttelyistä sai todella hyvän kuvan Viron merenkulun historiasta. Lisäksi tuossa lähes 500-vuotta vanhassa rakennuksessa oli katolla näköalaterassi, josta näki todella kauas Itämerelle ja myös vanhaankaupunkiin. Tätä museota voi suositella aivan jokaiselle, sillä se oli täysin esteetön.

M/S Estonian pienoismalli.
28. syyskuuta 1994 Itämerellä uponneen M/S Estonian pienoismalli löytyy myös Paksu Margareetta museosta.
Vanha risti.
Maisema merelle Paksu Margareetan katolta.
Maiju ja korkea torni.
Paksu Margareetta esittelee myös erilaisia sillipurkkeja.
Suuri rantaportti.
Museon esineitä.

Viimeinen päivä Virossa

Sunnuntaina oli tarkoitus tutustua Viru keskuksen lähellä sijaitseviin puistoihin. Ensin kävimme kuitenkin Pyhän Johanneksen kirkossa, joka on rakennettu vuosina 1862-1867. Kirkko on nimetty evankelista Johanneksen mukaan ja se edustaa uusgoottilaista arkkitehtuuria. Kirkon suunnitteli Tallinnassa syntynyt arkkitehti Christoph August Gabler.

Näin jälkikäteen ajatellen naurattaa tapahtumat kirkosta poistumisen jälkeen. Tuisku toivotti kirkon henkilökunnalle Jumalan siunausta ja minua syntistä tuo vähän huvitti. Päästiin sitten kirkon vieressä sijaitsevalle vapaudenaukiolle niin pulun ulostetta tippui kädelleni. Heti siis kostautui nauraminen.

 Pyhän Johanneksen kirkko.
Rotermannin korttelin karhu.

Tuosta jatkoimme uudelleen kohti edellisessäkin jutussa tutuksi tulleeseen hirveparkiin. Lopulta huomasimme kuitenkin olevamme keskiaikaisen Toompean linnan pihalla. Linnan rakensivat saksalaiset ristiritarit vuosina 1227–1229. Yksi linnan säilyneista Pikk Hermann torneista on tärkeä symboli Virossa, sillä maan hallitsijan lippu on perinteisesti liehunut sen huipulla. Rakennuksessa kokoontuu nykyään Viron parlamentti, riigikogu.

Aleksanteri Nevskin katedraali
Aleksanteri Nevskin katedraali oli upean näköinen.
Toompean linna
Toompean linna on näkemisen arvoinen.
 Maiju Toompean linnan ovella.

Toompean mäeltä lähdimme seikkailumielellä kohti vanhaakaupunkia. Tarkoituksena oli kääntyä takaisin, jos eteen tulee liian suuria haasteita. Etenimme muun muassa Suomen suurlähetystön vieressä kulkevaa jyrkkää tietä alaspäin. Lopulta huomasimme jo olevamme uudelleen raatihuoneentorilla.

Suomen suurlähetystö
Peura patsas

Maanantaina oli kotiinlähdön aika ja ylitimme Itämeren ensimmäisen kerran Eckerö Linella. Tallinnan sataman A-terminaali oli yllättäen paljon huonokuntoisemman oloinen kuin aiemmin tutuksi tullut D-terminaali. Myöskään m/s Finlandia ei ollut läheskään samaa tasoa kuin m/s Megastar. Jatkossa taidetaan pysyä tutussa ja turvallisessa Tallink Siljassa.

Tässä tulikin käytyä läpi Tallinnan matkan tapahtumat päällisin puolin. Kiitos kun jaksoit lukea. Tulossa on kuitenkin vielä tarkemmin juttua ruokapaikoista sekä esteettömyydestä. Ensimmäinen osa reissusta löytyy täältä.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.