Kahdeksan vuotta yhteistä taivalta tuli meillä Maijun kanssa täyteen tämän viikon lauantaina. Muuten tähän erittäin lämpimästi päättyneeseen viikkoon on kuulunut stressiä sekä väsymystä
Kääntölakana on meillä tärkeä apuväline, jonka avulla henkilökohtainen avustaja kääntää/siirtää meitä vuoteessa. Tämä helpottaa avustajan työtä sekä vähentää merkittävästi kuormitusta. Myytävät kääntölakanat tai joissakin paikkakunnilla apuvälinekeskuksen kautta saadut kääntölakanat ovat väritykseltään yleensä hyvin neutraaleja. Itse ostettuna ne ovat myös todella arvokkaita. On muuten hassua, että näillä säästetään yhteiskunnan rahoja, kun avustajan selän yms kuormitus vähenee ja silti ne pitää yleensä maksaa itse.
Yksi meidän henkilökohtainen avustaja ompeli meille käytetyistä pussilakanoista uusia ja todella tyylikkäitä kääntölakanoita! Kiitos!
Tiistaina otettuja kuvia katsoessa tajusin, että olen oikeasti todella väsynyt ja stressaantunut. Kohta ollaan pyöritetty lähes vuosi avustajarinkiä vajaalla työntekijä määrällä. Vain hetkittäin on avustajia ollut täysi määrä. Eteenpäin on menty ihanien avustajien joustaessa ja hyvällä tuurilla.
Valitettavasti todella usein ongelmista tulee syytettyä itseään, vaikka sydämessä tiedän ettei syy ole meissä. Tosi moni muu painii valitettavasti myös päivittäin samojen ongelmien kanssa. Asioille pitäisi ehkä tehdä maanlaajuisesti jotain ennenkuin homma räjähtää käsiin.
Uskon kuitenkin yhä, että asioilla on tapana järjestyä. Ja siihen, että kaikella tälläkin on oltava joku tarkoitus!
Lopulta torstaina raaskin ostaa uusia perunoita, kun ainakin Lidlissä niiden hinta on laskenut selvästi. Tämän ihanan kesäisen herkun kanssa nautin Suomen sillikonttorin artesaani puolukka-karpalosilliä. Nam vain voi sanoa. Jouluksi ostin ensimmäisen kerran kyseisen valmistajan silliä ja enää en muuta ostakkaan. Ja sain samalla ostettua Maijulle Lidlin Makia hupparin.
Kahdeksan vuotta yhdessä
Lauantaina 19. kesäkuuta tuli kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä, kun Maijun kanssa tavattiin kasvotusten ensimmäisen kerran. Siitä päivästä lähtien ollaan ajettu samaa tietä eteenpäin. Juhlapäivän kunniaksi syötiin sushia, joka oli ostettu Savonlinnan K-Citymarketín Shiba Sushista. Jos tarinamme ei ole entuudestaan tuttu niin voit käydä lukemassa sen täältä.
Alkuviikosta oli hieman viileitä kesäkelejä, mutta tilanne muuttui nopeasti. Perjantaina alkoi nimittäin ihana helle jakso, jolle ei näy loppua pidemmän ajan säätiedotteessa. Olen ollut aina todellinen kesäihminen, joka tuntuu heräävän eloon, kun lämpötila nousee helteeseen. Nyt pitää nauttia, kun edessä on liian nopeasti kylmät kuukaudet.
Sunnuntaina puolestaan käytiin ensimmäisen kerran tämän kesän aikana syömässä pehmikset Lippakioskilla. Sen jälkeen uhmattiin hellettä ja ajettiin Olavinlinnalle asti. Noissa kohteissa on pakko käydä vähintään kerran vuodessa. Paikallisten asukkaiden sekä turistien.
Ensi viikolla hurjat lämpötilat saavat jatkoa. Yritetään kaikki nauttia näistä kesäisistä keleistä parhaamme mukaan!