Kahden viikon koronakurimus alkaa olla ohi. Kyseessä oli niin älytön tauti, että en todellakaan halua kokeilla onneani uudelleen.
Ihmeellisen pitkään siinä menikin, että korona saavutti meidän talouden. Lähes neljän vuoden ajan tuo ketala tauti onkin jo pyörinyt maailmalla. Kun elää täysin muiden ihmisten avun varassa, niin täysin eristäytyminen muusta maailmasta ei ole ollut mitenkään mahdollista missään vaiheessa epidemiaa. Tähänkin suhtautettuna näin pitkään ilman koronaa on ollut saavutus.
Ensimmäinen oire koronasta oli aivan älyttömät lihaskivut jaloissa. En tietenkään osannut kauheasti yhdistää niitä mihinkään sairastumiseen, sillä minulla on aina välillä kovia kipuja. Seuraavana yönä tuli seuraava oire eli karhea kurkku. Tuota jatkui keskiviikon ajan. Kuume on minulle erittäin harvinaista, joten kun sitä tulee niin huomaan sen nopeasti. Torstaina aamuyöllä tuntuikin, että kaikki ei ole kunnossa. Aamulla heräsin pieneen kuumeeseen, joka pysyi kurissa särkylääkettä syöden. Enimmillään kuumetta oli koko koronan aikana 38,6 astetta.
Etelä-Savon hyvinvointialue on lähtenyt innokkaasti mukaan liikkuviin palveluihin. Liikkuva Lissu kävi torstaina ottamassa minusta muun muassa koronanäytteen ja tulehdusarvot. Illalla tulikin sitten se järkytys, että minulla on korona. Ensimmäinen reaktio oli se, että nyt olen tartuttanut koko lähipiirin. Tämän jälkeen olinkin aivan varma, että kuolen tähän varmasti. Hetken aikaa piti kasailla itseään, että pystyi ajattelemaan järkevästi.
Lauantai alkoi jännästi, kun tämä liikkuvayksikkö kävi sovitusti ottamassa tulehdusarvoja. Ne olivat nousseet hälyttävän korkealle. Mittasi myös verenpaineen, joka on minulla aina alhainen. Hän ei tuota kauheasti kuunnellut ja kutsui paikalle ambulanssin. Ensihoitajat eivät tietenkään halunneet kyytiin ottaa, kun vointi on hyvä. Menin sitten päivystykseen ihan mielelläni taksilla, niin sain mukaan oman sähköpyörätuolin. Päivystyksessä tehtiin kaikki mahdolliset kokeet. Pääsin kotiin antibiootit mukana, kun tulehdusarvo hipoi 200. Ilmeisesti korona meinasi aiheuttaa keuhkokuumeen. Takaisin piti ajaa itse, koska Kela taksia olisi joutunut odottamaan jopa viisi tuntia.
Onneksi erittäin vahvat antibiootit alkoivat purra hyvin nopeasti. Kävin nimittäin heti maanantaina päivystyksen eristyshuoneessa kontrollissa. Tulehdusarvo oli laskenut muutaman päivän aikana niin huomattavasti, että uutta kontrollia ei enää tarvinnut. Lääkärin mukaan kyseessä oli rapsakka tulehdus.
Ohi on
Pahimpia oireita olivat koronassa aivan älytön väsymys. Vaikka olisi nukkunut yön omasta mielestään tosi hyvin, aamulla oli kuitenkin todella väsynyt. Toinen todella kauhea oire oli se, kun ei tiennyt oliko kylmä vai kuuma. Monta kertaa päivässä nuo tuntuivat olevan samaan aikaan. Myös voimattomuutta oli mukavasti liikkeellä. Oireet kestivät lähes kahden viikon ajan. Vääjäämättä on tullut mieleen, että olisiko edes selvinnyt koronasta, jos alla ei olisi kaikki mahdolliset rokotukset. Enkä kyllä halua kokeilla onneani uudelleen.
