Siirry sisältöön

Pitää tässä F1 aika-ajoja odottaessa kirjoittaa hieman tännekkin.

Ajattelin yöllä nukkumaan käydessä vuoden aikana tapahtuneita muutoksia elämässäni. Vuosi sitten tietokoneella pelaaminen oli vielä hyvin tärkeitä minulle, mutta käsien voima on kadonnut jo niin paljon, että keväällä loppui jääkiekon pelaaminen ja syksyllä F1 pelit. Muista peleistä en ole oikein ikinä välittänyt, eli ei tilalle oikein löydy mitään.

Voin kuitenkin sanoa, että tilalle on tullut mukaviakin juttuja. Olen esimerkiksi saanut innostuksen tähän bloggaamiseen ja sitten irkkaamisesta on tullut myös hyvin tärkeää. Elämä siis taas voittaa, kun aina löytyy huonoistakin asioista hyvää.

Myös muitakin muutoksia tuli syksyllä. Aluksi jouduin käymään pitämään hengitystukea päivälläkin muutaman tunnin. Tällä hetkellä maski on naamalla lähes koko ajan. Myös omatoiminen ruokailu loppui lähes kokonaan sykysyllä, kun haarukkaa en jaksa enää nostaa suuhun asti. Tämä olikin odotettavissa, eikä se tuottanut suurempaa harmia.

Hyvää lauantai päivän jatkoa teille kävijät. 🙂

Taisi tulla moitittua turhaan Facebookin kaveri määrästä valittajia. Eilen nimittäin eräs henkilö tuli ilmoittamaan profiliini, että ilmoitti 150. henkilölle minun tarvitsevan uusia kavereita. Sitten katsoin hänen profilin ja siellä luki, että että ainoa tarkoitukseni Facebookissa on vain kasvattaa kaveri määrää. Olen kuulemma hänelle kertonut näin ja yritän maailmanennätystä.

Tänään poistin hieman henkilöitä  joiden kanssa en ole tekemisissä, jatkossa myös mietin tarkkaan kenet hyväksyn kaverikseni.

Tilasin eilen sivuilleni uuden domainin, eli nettiosoitteen. Uusi domain on nyt http://pietar.in ja se on varmaan aika helppo muistaa. Toki tämä entinenkin toimii jatkossakin. 🙂

Tervehdys kävijät, kesä lähestyy kovalla vauhdilla ja tällä vauhdilla kohta ei ole lunta yhtään. Ilmatieteen laitoksen virallinen mittaus näyttää, että Parikkalassa on lämmintä peräti 15,7 °C. Vahvasti kyllä näyttää siltä, että ehkäpä jo ensi viikolla voisi lähteä ulkonakin käymään. Talven aikana tuli käytyä ulkona vain kaksi kertaa ja nekin ihan lyhyitä aikoja.

Tänä viikonloppuna onkin paljon katsotavaa ja seurattavaa urheilua, kun eilen alkoi jääkiekon MM-kisat ja sitten on paljon moottoriurheilua. Suomalaisten kannalta ei tosin näytä etenkään F1 yhtään hyvältä. No ehkäpä se tuo pientä lohtua, että kärjessä on Jarno ja Timo. 🙂

Seurakunnan pappi kävi tänään vierailulla ja hän oli oikein mukava. Käydessään hän keksi, että voisi järjestää meillä käymään kuntaan tulleita pakolaisia. Hän kehui pakolaisnuorten käytöstä ja sanoi, että voisimme saada heistä kavereita. Suostuimme asiaan ilman miettimistä.

hauliNyt kerron teille kävijät asiasta, joka on tuonut paljon iloa. Sain viime tiistaina Facebookissa viestin Ari "Selkä" Pulkkiselta, joka on Hauli Bros nimisen bändin basisti. Viestissä hän kertoi, että haluavat lähettää heidän levynsä minulle. Tänään tulikin postissa kirje, jossa oli Hauli Brosin levy nimikirjoituksilla varustettuna.

Mukava huomata, että miten hienoja ihmisiä maailmasta löytyy, jotka haluavat muistaa meitä hieman erilaisiakin ihmisiä. Kuunneltiin levy jo kerran ja musiikki oli niin hyvää kuin odotinkin. Kiitoksia Hauli Bros. 😀

Meille kun tuntuu sattuvan hyvin erikoisia asioita niin kerronpa erään tapaukset viime kesältä. Sähköpyörätuoliini asennettiin leukaohjaus ja toisella käyttökerralla menin paikalliseen kauppaan, jossa on aika kapeat käytävät. Putki  jonka varassa ohjaus on jäi kiinni hyllyn reunaan ja ohjaus tipahti.

Tämän jälkeen 120 kg painava pyörätuoli ampaisi täysillä eteenpäin ja minusta tuli matkustaja. Parin metrin päässä oli perunakori, johon ensin törmäsin. Perunakorin takana seisonut äitimme onneksi sai painettua virrat pois.

Tästä tapauksesta selvittiin onneksi mustelmilla ja perunoiden keräämisellä. Voi vaan todeta, että onneksi edessä ei ollut kummipoikani, joka oli myös mukana. Olin hänelle juuri sanonut, että menee edelle, mutta onneksi ei mennyt. Voi myös olla tyytyväinen ettei edellä ollut vanhuksia tai muita lapsia.

Eräs lähellä asuva nainen on tuonut meille sanomalehden viikonloppuisin, samalla kun hakee oman lehden yhteislaatikosta ja ulkoiluttaa koiraansa.  Täällä kun ei kanneta omiin laatikkoihin postia kuin arkipäivisin.

Tänä aamuna kuitenkin soi ovikello ja hän kertoi, että meidän lehden tuominen on liian sitovaa ja hän ei tuo lehteä tästä lähtien. Samalla kuitenkin selvisi, että jatkaa muille naapureille lehden viemistä. Näin sitä toisten mieliä pahoitetaan.

Täällä sitä ollaan pimeässä ja vietetään tämän vuotista Eart houria. Taidetaan olla alueen ainoa talo jossa on pimeää, ainoastaan tv ja tietokone tuo valoa. Parikkalan kunta mainostaa miten ovat mukana tapahtumassa, mutta täällä kunnan pohjoispäässä palaa pihavalotkin. Oikein hienoa...

Eilen kirjoitin fysioterapeutistamme ja tuli nyt mieleen, että hän on käytännössä ainoa ulkopuolinen, joka meillä käy. Täälläpäin ihmiset tuntuvat pelkäävän erilaisuutta ja edes naapurit eivät uskalla lähestyä. Olemme asuneet täällä Uukuniemellä kohta neljä vuotta ja kukaan ei ole halunnut paremmin tutustua äitiin vaikka hän liikkuu kylällä enemmän.

Toinen aivan järjetön juttu on se, että peruskoulun päättymisen jälkeen kukaan koulukavereista ei ole ollut yhteydessä minuun. Henkan aikana kävi myös aivan samalla tavalla.

Kunnassa aloitti nuorten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus helmikuun alussa ja lehdessä on ollut juttua kuinka huonoa kohtelua saavat. Jotkut ovat jopa sylkeneet heidän päälleen. Karjalaisia ihmisiä kehutaan paljon, mutta miksi? Täälläpäin ei ainankaan osata suhtautua massaväestöstä erottuviin millään tavalla, olkoon he sitten kotimaisia tai ulkomaalaisia.

a