Rohkeutta itsenäistymiseen

Viime viikon päivän kuvista kertova juttu; ”Mie oon niin ylpee tuosta naisestani” sai miut ajattelemaan monia asioita, kun selasin itse tuotostani.

Mietin sitä, että miten Maiju asui ennen tapaamistamme mummojen kanssa palvelutalossa, jossa elettiin tietyn rytmin mukaan. Rytmin joka ei ollut mitenkään nuoren ihmisen mukaan tehty. Ruoka, mauton sellainen tuli valmiina keittiöstä, eikä siihen voinut itse vaikuttaa.

Maijun muutettua yhteiseen kotiimme, hän osallistui ruoan valmistukseen heti ensimmäisenä iltana. Nyt rakkaani leipoo ja tekee ruokaa avustettuna sekä pyyhkii lattioita. Ruoka on oman mielen mukaista ja saa elää ihan sen mukaan miten itseään milloinkin miellyttää.

Tämän myötä olenkin tullut siihen tulokseen, että mikään palvelutalo ei ole oikea paikka nuorelle aktiiviselle ihmiselle. Ihan omassa kodissaan asuvalle olisikin annettava tarpeeksi apua, että tämä onnistuisi. Raha ei saisi olla esteenä. Muistakaa nyt kunnolla taistella oikeuksistanne.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa