Vietimme Pietarin, sekä kolmen avustajan kanssa ikimuistoisen viikonlopun elektronisen tanssimusiikin festivaaleilla Helsingissä. Tässä pientä koostetta koko tapahtuman osalta!
Perjantai
Lähdimme iltapäivällä kohti Helsinkiä junalla, johon nousimme Parikkalasta. Vanhasta tottumuksesta invataksikyydit ja juna-aikataulut oli varmistettu jo aikaisemmin, joten siirtymiset sujuivat sutjakasti. Tavaraa oli tietysti mukana ihan kiitettävästi, ja junassa saikin pähkäillä että mihin ne kaikki tungetaan. Matka hotelli Scandic Park:iin Helsingin rautatieasemalta sujui taas invataksilla, ja lukuisista ilmoittamisista huolimatta paikalle kaahasi yksi taksi, johon emme molemmat apuvälineiden kanssa mahtuneet. Onneksi pian saatiin paikalle toinen henkilöauto-invataksi, johon mie tungin itteni avustajan ja suihkutuolin kanssa.
Hotelli Scandic Park osoittautui todella siistiksi ja avaraksi paikaksi, tosin pihatyöt olivat mylläyttäneet paikan piha-aluetta. Huoneita meillä oli varattuna kaksi kahden hengen huonetta, toinen meille ja toinen avustajia varten. Huone oli kahden sähkärin kanssa sompaillessa tietenkin pieni, mutta pienempiäkin on nähty. Kylpyhuone oli kätevän kokoinen, vaikkakin käytimme sitä myös ”varastona”, kun kaikki apuvälineet piti tunkea sinne, että huoneessa mahtui liikkumaan.
Nautimme ruuan hotellin ravintolassa, ja ihan hyvää oli. Itse söin hampurilaisaterian, kun en oikein pihveistä välitä ja salaattilista oli aika suppea. Ruuan jälkeen levättiin ja laittauduttiin iltaa varten. Raitiovaunulla matkustaminen oli miulle entuudestaan tuttua, mutta en sitten muistanut ajaa sähkäriä siihen leveään kohtaan, vaan jäin vahingossa siihen mistä vaunu ”taittuu” mutkissa. Oli aika mielenkiintoinen heilutus 😀 Noh, vahingosta viisastuneena seuraavat matkat olivatkin jo helpompia. Kahden sähkärin tunkeminen raitiovaunuun oli pieni palapeli siihen tottumattomalle, mutta siitäkin selvisi.
Messukeskus oli tosi esteettömäksi rakennettu, ja inva-wc:itä oli monessa kohtaa. Ihmisiä toki oli valtavasti, ja liikkumisessa piti käyttää tarkkuutta. Avustajan kanssa sekin oli suht helppoa ja pian pääsimmekin nauttimaan hallin musiikkitarjonnasta. Sunnary James & Ryan Marciano sekä Avicii tuli nähtyä ensimmäisenä iltana, sen jälkeen väsymys voitti matkustelun jäljiltä.
Oli mielenkiintoista kokea ensimmäistä kertaa sellainen ”keikkailta”, missä oikeastaan ei tullut hirveästi ihmisiä örveltämään humalassa ympärille. Toki sellaisiakin löytyi ja muissakin aineissa olevia, mutta kaikista kohtaamistani tyypeistä välittyi positiivisuus! Ei ollut rähinöitä. Kiitos itseni ja Pietarin puolesta kaikille ihanille ihmisille, jotka tulitte moikkaamaan tai halaamaan!
Lauantai
Aamupalan jälkeen lähdettiin kaupungille pyörimään ja löysimmekin itsemme Stockmannilta, sekä kahvilta Starbucksilta. Shoppailun jälkeen oli hyvä siemaista kuppi kahvia, mutta voi hyvä tavaton sitä jonotusta. Kahvikaan ei oikein uponnut, mutta smoothie oli kyllä hyvää!
Kaupungilla oli mukava pyöriä, ja itse nautin suunnattomasti siitä, kun sai katsella ihmisten erilaisia tyylejä ja olemuksia. Jotain, mitä teen aina isommissa kaupungeissa, leikin muotipoliisia! Ei sillä, itse näytän ihan tursaalta, mutta rakastan sitä kun ihmiset leikittelee eri tyyleillä ja valitettavasti meillä kotona päin niitä ihmisiä ei niin hirveästi ole.
Illalla lähdettiin taas festivaaleille, ja nähtiin Arty, Benny Benassi ja Paul Oakenfold. Jälleen upea yö täynnä yllätyksiä. Joku mies tanssitikin meikäläistä, ja Pietari sai halauksen joltain naiselta. Hassuja kohtaamisia. Parasta oli kuitenkin nukahtaa oman ukon viereen hotellin pehmeässä sängyssä.
Sunnuntai
Kaupungilla kierreltiin Forum- ja Kamppi-kauppakeskukset läpi, ja kierroksen jälkeen tavattiin Pietarin veli Paavo. Mentiin kaikki yhdessä syömään Harald viikinkiravintolaan. Ruoka oli maukasta, ja kasvisruuan ottaneena ei kyllä voi kuin kehua sen tasoa. Ei pelkkää perunaa ja porkkanaa, vaan täyttävä ja maistuva ateria.
Sitten taas hotellille ottamaan nokoset ennen iltaa. Festivaaleilla kuultiin Alex Kunnari, Axwell, ja Tiësto.
Meno oli mahtavaa ja jälleen kerran sai nähdä mitä hienoimpia (ja vähän kyseenalaisia) tanssimuuveja lattialla. Alla vielä video Axwellin keikalta.
Summa summarum
Ensimmäinen tällainen festivaali jätti kyllä sellaisen kipinän kytemään rintaan, että oksat pois! Olen pitänyt itse konemusiikista jo jonkin aikaa, mutta tämä reissu todisti itselle todeksi sen, että tästä mie nautin. Ihmisten hyvästä fiiliksestä, musiikista joka yhdistää iästä ja muista tekijöistä huolimatta. Joillekkin sähköpyörätuolin ja hengitystuen kanssa näin isoon tapahtumaan meno voi olla ihan ”helppo nakki”, mutta miulle se vaati rohkeutta. Vielä pari vuotta sitten olisin panikoinut ja pelännyt, mutta nyt pystyin nauttimaan musiikista täydestä sydämestäni! Ja kun mukana oli huipputyypit ja oma mies, niin kyllä tämä oli varmasti yksi kesän parhaista hetkistä. Kiitos kaikille, jotka mahdollistitte matkan! Toivottavasti se ilo välittyy myös kuvista! Summer Sound 2015, me nähdään kyllä 😉
