Onko vamasen elämä kadehdittavaa?

Facebookissa kiertää kaikenlaista älytöntä kirjoitusta, eikä ne jaksa paljoa hetkauttaa. Eräs ihminen oli vetänyt herneet nenäänsä pahemman kerran katsottuaan Yle TV1: Dokumenttiprojekti: Helsinki Outsiders -ohjelman.

Vaikeasti vammaisena tai sairaana eläminen on kamppailulaji. Kamppailuun opettaa myös sähköpyörätuolisalibandy, joka on kontaktilaji. Siinä kamppaillaan tasavertaisesti jokaisen pelaajan yksilöllisyys huomioon ottaen.

Ohjelmaa seuranneen mukaan meillä vammaisilla on kaikki noin hienosti. Hänen mukaansa elämme paremmin muiden, köyhien kustannuksella.

Kirjoittaja kadehtii, kun ei itse pysty harrastamaan ja kulkemaan ja saamaan apua. Hän ihmettelee myös muun muassa harrastusta varten hommattuja pyörätuoleja ja vammasten oikeudesta tehdä verorahoilla hoidettavia lapsia.

Tuommoiset kommentit saa veren kiehahtamaan ja samaan aikaan nauramaan. Itse ainakin eläisin paljon mieluummin ilman muiden apua ja yhteiskunnan tukia. Jokaisella on kuitenkin annettu osansa, eikä ole mitään syytä kadehtia muita.

Mitä tunteita kirjoitus herättää sinussa?

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa Peruuta vastaus