Kulunut alkuvuosi on mennyt hieman stressaavissa merkeissä, joten kuulumisten kertomiset ovat jääneet vähemmälle. Ajattelin nyt hieman raottaa ”verhoa” asioiden ympäriltä.
Toimimme molemmat henkilökohtaisten avustajien työnantajina, vastaamme siis itse pitkälti kaikista työntekijöihin liittyvistä asioista. Teemme itse muun muassa työvuorolistat, hoidamme uusien avustajien rekrytoinnin, työsopimukset jne…
Välillä työnantajan homma käy raskaaksi, etenkin avustajien päällekkäisten sairaslomien sattuessa. On hyvin stressaavaa alkaa etsimään sijaista, kun pätevistä tekijöistä on huutava pula joka paikassa. Paikallinen avustajakeskus tekee toki parhaansa auttaakseen, mutta heillä on tietenkin se sama ongelma.
Liian usein olemme joutuneet turvautumaan ostopalveluun, jolloin joku yritys lähettää töihin ”sekalaista seurakuntaa”. Pätevää porukkaa löytyy, mutta joukkoon mahtuu sitten täysin alalle sopimatonta porukkaa. Osan mielestä voi olla ihan normaalia tulla toisen ihmisen kotiin esimerkiksi polttamaan tupakkaa keskellä yötä sisätiloissa, jättää moneen kertaan neuvotut työtehtävät hoitamatta tai uhkailla, kun homma ei menekään putkeen. Onneksi näitä tapauksia on silti prosentuaalisesti vähemmän, kuin henkilöitä, joilta ohjeiden kuuntelu onnistuu.
Yritämme viimeiseen asti välttää täysin tuntemattoman ihmisen, jota emme ole itse valinneet, ottamista kotiimme. Nyt näitä tilanteita on vain ollut useampi. Välillä on tullut mieleen, että mitä järkeä tässä touhussa on, onko tämä sen arvoista?
Hetken ajatusten kasailun jälkeen muistaa kuitenkin sen, mistä tähän lähdettiin. Meillä on loistava vakio-avustajaporukka, joka auttaa jaksamaan hankaliakin vaiheita. Lisäksi olemme taistelleet saadaksemme elää ja toteuttaa kumpikin omia asioitamme henkilökohtaisen avun turvin, eikä sitä vapautta korvaa mikään.
Työnantajuus ei kuitenkaan ole kellon mukana kulkeva ”päivätyö”, eikä siitä saa lomaa meidän tapauksessamme, vaikka joskus sitä kaipaisikin. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin ihmisistä, ihmisyydestä ja elämästä, johon mahtuu monia eri vaiheita, hyviä ja huonoja. Mitään emme silti vaihtaisi.
