Kela järjestämää vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta voi saada, jos sairaus tai vamma rajoittaa merkittävästi toimintakykyä ja vaikeuttaa arkea.
Itse olen saanut Kelan järjestämää fysioterapiaa lapsesta saakka vähintään kaksi kertaa viikossa. Aikoinaan kävin tuon lisäksi myös uimassa fysioterapeutin kanssa kerran viikossa.
Kela myöntää kuntoutussuunnitelman perusteella terapioita yleensä vuodeksi tai enintään 3 vuodeksi kerrallaan. Hakemusrumba pitää siis uusia vähintään kolmen vuoden välein vaikka olisi selvää, että asiakas hyötyy terapiasta, mutta sen tarve ei kuitenkaan poistu.
Yleensä kuntoutukseni on haettu kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Oman hakemuksen lisäksi on tarvittu lausunto neurologilta sekä omalta ja sairaalan fysioterapeutilta. Hakemuksen käsittelyn ajaksi luvataan 5 viikkoa. Tällä kertaa käsittelyyn meni niin pitkään, että edellinen päätös ehti umpeutua.
Soittelin perään useaan kertaan ja päätös saapui lopulta eilen keskiviikkona. Kela myöntää siis minulle fysioterapiaa kahden vuoden ajalle 180 kertaa, enintään 90 kertaa vuodessa. Surkuhupaisaa asiassa on se, että kertoja vähennetään juuri, kun olen löytänyt fysioterapeutin, jonka myötä kuntoutuksestani tuntuu olevan uutta hyötyä. Esimerkiksi käsien liikkuvuudet ovat parantuneet ja kivut vähentyneet.
Jotkut ovat olleet sitä mieltä, että päätöksestä pitäisi valittaa. Olen kuitenkin kuullut, että Kelan kriteerit tässäkin asiassa ovat tiukentuneet ja tämä 10 kerran vähentäminen per vuosi on oikeastaan positiivinen yllätys. Olen siis päätökseen ihan tyytyväinen.
