Sairastelujen takia olen viettänyt viime aikoina hyvin vähän aikaa ulkona. Tämä sai minut miettimään niin sanottua entistä elämääni, jolloin jumitin vain neljän seinän sisällä.
Toki vähäiseen ulkoiluun vaikuttaa myös syksyn myötä viilentyneet ilmatkin. Minua kylmää herkästi, kun en liiku ja ääreisverenkiertoni on huono. Se toki on myös pukeutumiskysymys, mutta en vain tykkää pukeutua moniin kerroksiin. Muitakin tekosyitä voisin keksiä.
Olen huomannut, että mitä pidempää viettää aikaa sisätiloissa niin sitä vaikeampi on lähteä liikkeelle. Viime viikolla olin liikkeellä vain sen verran, että kävin lääkärissä kaksi kertaa. Jo noin lyhyt aika alkaa vaikuttamaan innostukseen lähteä ihmisten ilmoille.
Kun ei ole mitään päivittäisiä velvoitteita lähteä mihinkään niin helposti jumittuu vain kotiin. Yleensä fysioterapeutin kotikäynti kaksi kertaa viikossa on ainoa asia mikä tapahtuu tiettyyn aikaan.
Tällä viikolla oltaisiin lähdetty jo keskiviikkona siskoni ja hänen perheensä uutta kotia katsomaan. Tämän uuden järjestelmän myötä meille sopivan taksin saaminen vaikeutui. Täällä otetaan vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalveluissa käyttöön taksikeskus ja se varmasti vaikeuttaa asiaa lisää.
Eilen perjantaina päästiin lopulta liikkeelle ja kylään. Lähempänä meitä sijaitseva uusi koti oli hieno. Mukavaa oli nähdä pitkästä aikaa isoja ja pieniä siskonlapsia.
Heti liikkeelle lähdettyä huomasi, että miten paljon piristää liikkuminen. Pitäisi ottaa useammin itseään niskasta kiinni ja lähdettävä liikkeelle.
