Rakkaus voittaa kaikki esteet, siitä kertoo tämä juttu. Syksy on minulle aikaa, joka herättää suuria tunteita laidasta laitaan. Tämä johtunee siitä, että syksyllä minun elämässäni on tapahtunut paljon mullistavia asioita.
Viimeksi kirjoitin syksystä 2011, joka oli todella rankka henkisesti. Se oli kuitenkin myös aikaa, jolloin aikuistun oikeasti ja kasvoin henkisesti todella paljon.
Tällä kertaa muistelen syksyä 2013, kun taistelimme Tuiskun kanssa muuttamisesta yhteen. Neuvottelut muutosta vaativat aikaa ja myös rahaa, sillä avuksi tarvittiin asianajajaa. Tämä on mielestäni todella käsittämätöntä maassa, jossa kaikki ovat kuulemma tasa-arvoisia.
Tavattiin Tuiskun kanssa ensimmäisen kerran livenä kesäkuussa 2013, kun matkustin hänen luokse Ilomantsiin. Sen jälkeen käytiin selvittämään, että miten seuraavat tapaamiset onnistuisivat. Ne saatiin onnistumaan niin, ettäTuiskun kotikaupunki maksoi silloisesta hoitoringistäni vastanneelle yritykselle hänen avustamisestaan. Myönnetyt avustajatunnit riittivät kahteen viikonloppu vierailuun kuukaudessa.
Elokuussa päätimme tehdä asialle jotain ja aloimme suunnitella tulevaisuutta saman katon alla. Se ei tässä maassa ollutkaan niin yksinkertaista, että kaksi ihmistä päättää muuttaa yhteen. Ei 2010-luvun Suomessa, jos ne kaksi tarvitsevat henkilökohtaista apua. Tämän jälkeen aiemmin mainittu yritys ei voinutkaan enää avustaa Tuiskua. Rahaa olisi pitänyt saada enemmän.
Esteenä oli siis kaksi kaupunkia, yksi firma ja suurimpana tietenkin raha. Monen palaverin jälkeen marraskuussa saapui se toivottu päätös. Eikä mennyt kirjeen saapumisesta monta päivää, kun Tuisku saapui junalla luokseni. Syksyn aikana olimme nähneet vain pari kertaa. Toisella noista kerroista menimme kihloihin.
Tuo syksy oli henkisesti hyvin raskas, mutta vahvisti meitä ja suhdettamme. Tässä jopa elokuvan arvoisessa taistelussa rakkaus voitti rahan. Minä sain rinnalleni ihmisen, jota olin toivonut kovasti. Vaikeina aikoina ajattelen tätä asiaa ja muistan, että miten yhdessä voidaan selvitä hyvinkin vaikeista asioista.
Toivottavasti tämä monelle varmasti jo tuttu tarinamme innostaa kaikkia uskomaan myös niihin mahdottomalta tuntuviin unelmiinsa. Älä siis koskaan anna periksi, unelmista voi tulla totta.
Meidän tarina oli myös ensimmäisen SuomiLOVE kauden jaksossa 7 (27 min kohdalla).