Tämä syksy sekä alkutalvi on tullut rampattua oikein urakalla lääkärissä, kun toinen poskiontelo on ollut tulehtunut elokuusta asti. Tai ehkä pidempäänkin ilman ihmeempää oireilua.
Torstaina kävin jälleen korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla puhdistuttamassa poskiontelon. Sain samalla kuulla myös niin sanotun lopullisen tuomion tilanteestani. Taitaa jäädä pysyväksi tämä tulehdus.
Tilanne on siis nyt se, että tulehdusta poskiontelossa ilmeisesti ylläpitää paineella ilmaa työntävä hengitystuki. Tämä ei kuulemma ole mitenkään yllättävää. Ja kun en voi olla ilman hengitystukea niin vaikeaa on tulehduksen parantuakaan.
Suunnitelma jatkoa varten, että käyn kerran kuukaudessa poliklinikalla huuhtelemassa poskiontelon. Näin pyritään pitämään tulehdusta kurissa. Antibiootteja määrään vain, jos tilanne pahenee.
Onhan se ikävä tilanne, mutta ei tämä kuitenkaan kauheasti elämää mullista suuntaan tai toiseen. Jotenkin sitä aina ajattelee, että voisihan se olla vakavampaakin.
Samaa taistelua elämä on kuitenkin myös jatkossa. Periksi ei anneta! Älä Sinäkään. 🙂
Comments are closed.