Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen kautta myönnetty fysioterapia on hyvin tärkeässä osassa elämässäni.
Fysioterapia kertoja minulle on myönnetty 90 kertaa vuodessa. Kuntoutuksen suhteen vaikeavammainen ihminen on aina hieman löysässä hirressä, kun parin vuoden välein pitää tehdä uusi hakemus ja toivoa, että Kela myöntää jatkoa. Kela voi toki keksiä myös kilpailuttaa palveluntarjoajat ja määrittää tärkeimmäksi kriteeriksi hinnan.
Nykyisen fysioterapeutin kanssa yhteistyötä on tehty vajaa kaksi vuotta ja se on tuottanut myös selkeästi tulosta. Muun muassa jumppakepin heiluttamisen avulla olen löytänyt käsistä sekä muutenkin ylävartalosta monia lihaksia, joita en ole tiennyt edes omistavani.
Vuoden 2020 aikana minulle uusi kuntoiluväline on MOTOmed. Kyseessä on liikuntarajoitteisen henkilön kuntoutukseen tarkoitettu laite, jonka avulla mobilisoidaan raajoja. Laite vahvistaa lihaksia, ylläpitää nivelliikkuuvuutta ja rentouttaa. Yksinkertaisesti sanottuna sillä tehdään polkevaa liikettä, kuten kuntopyörällä.
Fyysisen treenaamisen lisäksi fysioterapiassa käydään läpi liikeratoja, että ne pysyisivät nykyisessä laajuudessa. Myös venyttely ja lihasten käsittely ovat tärkeässä roolissa. Ja puhumattakaan siitä, että kivut pysyvät hallinnassa kaiken tämän avulla.
Joulun aikaan fysioterapia oli tauolla pari viikkoa ja huomasi kyllä aika nopeasti miten suuria hyötyjä fysioterapiasta on niin fyysisesti kuin henkisesti. Liikunta nimittäin vähentää myös stressiä.
Valitettavan moni asiantuntija on sitä mieltä, että fysioterapia olisi jopa hyödytöntä tässä vaiheessa lihassairautta. Toiset puolestaan uskovat samojen liikkeiden sekä toistojen voimaan. Mielestäni tämä saman toistaminen kuitenkin on puuduttavaa kummallekin osapuolelle, se lopulta vie hyödyn koko fysioterapiasta.
Tiedostan kyllä sen, että Duchenne heikentää lihasvoimaa hiljalleen. Fysioterapian avulla kuitenkin voi hidastaa voimien vähenemistä jopa niissäkin lihaksissa, joiden olemassaoloa en esimerkiksi vuosi sitten tiennyt omistavani.
Comments are closed.