”Erinomainen ruoka, sijaispula, muistoja…” – tapahtumarikas viikko takana

Tämän kuluneen viikon teemana on ainakin kuvien perusteella ollut ruoka. Viikon aikana on nimittäin tullut valmistettua useita ruokia. Lisäksi viikkoon on mahtunut muistoja sekä perunkirjoitus.

Tällä kuluneella viikolla ei kauheasti aurinkoa ole näkynyt. Tämä alapuolella oleva kuva kertoo parhaiten siitä, että minkälainen sää on ollut viikon aikana. Lyhyt taisi olla tämä talvi.

Lumet sulaa vauhdilla.

Ruoka on hyvää

Keskiviikkona valmistui pitkästä aikaa ruoka lohesta. Minä päätin tuon pääraaka-aineen eli lohen ja Maiju puolestaan etsi netistä sen, että minkä tyyppinen ruoka siitä valmistetaan. Minä sitten sovelsin vähän reseptiä.

Paloiksi leikattuun lohifileeseen leikattiin viillot veitsellä. Noihin viiltoihin laitettiin sitten tuorejuustoa ja osaan kokeilin laittaa sulatejuustoa. Noista ensimmäinen vaihtoehto oli huomattavasti parempi. Jos ja kun teen ruokaa uudestaan niin pakko on kokeilla aurajuustoa.




Alkuviikosta puolestaan valmistin todella hyvää ruokaa eli kesäkurpitsapastaa ja cashewpähkinä-pinaatti pestoa. Tämä ruoka ei näytä kovinkaan hyvältä, mutta maku on taivaallisen hyvää.

Terveellisen vihreä ruoka.

Juustolla täytetty lohi on hyvä ruoka.

Perjantaina vietettiin ystävänpäivää ja sen kunniaksi Maiju leipoi minulle ihanaa sekä todella maistuvaa suklaapiirakkaa. Meillä oli tarkoitus viettää yhdessä mukava ystävänpäivä, mutta henkilökohtaisen avustajan sijaisen metsästys vei hurjasti aikaa. Onneksi lopulta asia järjestyi hyvin päin!

Meillä Savonlinnassa on kaksikin kiinalaista ravintolaa, mutta yllättäen kumpaakaan ei ole mitään asiaa sähköpyörätuolilla. Ystävänpäivänä sovittiin, että avustaja käy hakemassa meille kiinalaista ruokaa. Oli kyllä oikein hyvää ruokaa.

Suklaapiirakkaa upealla koristelulla.

Topin ja ystävien halaus.

Kiinalainen ruoka maistuu.

Moni teistä on varmasti lukenut blogista, että isäni menehtyi syksyllä. Lauantaina oli vuorossa perunkirjoitus, jossa selvitetään suomeksi sanottuna vainajan rahatilanne. Tuo hetki on osa surutyötä, joten yksi virstanpylväs on tässäkin ohitettu. Kuvassa näkyvä Heikki poika jaksoi odottaa kiltisti tilaisuuden ajan.

Heikki poika odottaa kiltisti.

Tämä viikko on ollut muutenkin täynnä muistoja, sillä järjestelin vanhoja valokuvia. Niissä oli paljon kuvia edesmenneestä veljestäni, koska hänen kuvia sisältänyt albumi päätti hajota vanhuuttaan.

Viikko oli täällä Savonlinnan suunnalla aikamoinen tällä kertaa. Myös ensi viikolla on luvassa kaikenlaista tekemistä, ehkäpä osallistuminen erääseen mielenilmaukseen on edessä. Lisäksi täytyy käydä sairaalalla tekemässä kuntoutussuunnitelma. Tällä todistetaan Kelalle, että en ole kokenut ihmeparantumista

Miten sinun viikko on tällä kertaa kulunut? Miten vietit ystävänpäivää? Jätä kommentti!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa