37-vuotta tulee minulle mittariin tänään sunnuntaina 14. elokuuta. En olisi koskaan uskonut, että näen tämän päivän, mutta elämä on ihmeellistä.
Olen siis nähnyt ensimmäisen kerran päivänvalon vuonna 1985. Täysin samana päivänä minun kanssani on syntynyt muun muassa kanadalainen jääkiekkoilija Shea Weber. Samana päivänä vietetään myös Pakistanin itsenäisyyspäivää. Tosin maa irtautuminen Britanniasta tapahtui vuonna 1947. No se kuitenkin siitä historiasta.
Oikeastaan ensimmäisen kerran ymmärsin, että elämäni tuskin tulee olemaan pitkä ollessani noin kymmenen vuotta vanha. Muistan kuulleeni paikallisen Lähipirkka kaupan pihassa, kun äitini puhui tuttavan kanssa elämästä sen jälkeen, kun minua ja veljeäni ei enää ole. Ei tietenkään häntä voisi tästä sanomisesta syyttää, sillä tuo nuorena Duchennen lihasdystrofiaan kuoleminen oli siihen aikaan faktaa.
Lapsena ei tuota asiaa osannut kauheasti ajatella, mutta nuorena tuo tieto oikeasti sattui lujaa. Ollessani rippikoulussa eräs tyttö päätti pamauttaa tiedon kaikkien kuullen. Kuulemma en elä kuin maksimissaan kolmekymmentä vuotiaaksi. Suhteellisen herkkänä ihmisenä purskahdin itkuun kuultuani tuollaista puhetta.
Ikävä kyllä tämmöisillä jutuilla on usein hyvin pitkät vaikutukset nuoren ihmisen elämään. Olisi varmasti ollut hyvä käydä puhumassa näistä tuntemuksista ammattilaisen kanssa. Vanhempani olivat kuitenkin sitä ikäluokkaa, että omista tuntemuksista ei kauheasti kerrottu. Etenkin isäni elämä on tämän myötä jäänyt suureksi arvoitukseksi. Ja tietenkin tämmöiset toimintatavat hyvin helposti siirtyvät seuraaville polville.
Kun ikää on kertynyt niin ehkäpä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä on päähän tullut myös mukana. Sen asian on tässä elämässä saanut oppia, että elämä on usein hyvin ihmeellistä ja todella arvaamatonta. Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo seuraava päivänä eteen.
37-vuotta elämää
Vaikka olen viime aikoina kovasti kauhistellut sitä, että olen jo vanha ihminen. Kaikesta huolimatta olen oikeasti hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut elää näin kauan. Minulle elämä on tuonut useita asioita ja kokemuksia, joiden en koskaan uskonut tapahtuvan. Näihin asioihin kuuluvat muun muassa rakas ihminen rinnalla kulkemassa sekä oma asunto.
Tämmöisillä ajatuksilla lähdetään kohti elämän seuraavaa vuotta. Rakastan yhä elämää niin älyttömän paljon, että haluaisin elää seuraavankin vuoden kokonaan. Kiitos jälleen kerran kaikille vuoden aikana mukana kulkeneille. Koskaan ei voi kiittää liikaa teitä kaikkia.
