Vuosikymmen yhdessä Tuiskun kanssa tulee täyteen tänään maanantaina. Toivottavasti edessä on myös monia hyviä vuosia.
Tasan kymmenen vuotta sitten tämä päivä eli 19. kesäkuuta muutti koko loppuelämän suunnan. Moni minua jo silloin seurannut tietää, että silloin tapasimme toisemme Tuiskun (silloin Maiju) kanssa ensimmäisen kerran. Toki olimme viestitelleet jo useamman kuukauden ajan yötä päivää, mutta tuolloin onnistui livenä tapaaminen Ilomantsissa. Tuisku asui silloin siellä palvelutalossa. Minä puolestani olin juuri tottunut asumaan yksin.
Tiesin kyllä jo tuossa ensimmäisen tapaamisen yhteydessä, että siinä on ihminen jonka kanssa haluaisin alkaa olemaan yhdessä. Tämän tiesi myös Tuisku, sillä hyvin nopeasti tuli Facebook pyyntö parisuhteesta. En kuitenkaan olisi koskaan uskonut, että vuosikymmenen päästä ollaan yhä yhdessä. Tosin en uskonut silloin siihenkään, että edes eläisin tänä päivänä.
Meidän yhteisen taipaleen alku oli yhteiskunnan tekemänä hyvin vaikea, sillä kahden vammaisen parisuhde on yhä vaikea käsite. Ehkäpä tuo ensimmäinen yhteinen haaste teki meistä entistäkin vahvempia. Jos tarina ei ole tuttu tai haluat lukea sen uudelleen, niin löydät sen täältä.
Vuosikymmen yhdessä, koettu vaikka mitä
Tuiskun kanssa ollaan koettu todella paljon yhdessä. Ensimmäisenä voisi mainita oman asunnon ostamisen, joka vaati suurta rohkeutta. Ollaan yhdessä matkustettu todella paljon. Mieleen tulevat ensimmäisenä lentäen matka Lontooseen sekä kaksi Kööpenhaminan matkaa junalla. Tämän lisäksi ollaan yhdessä päästy nauttimaan mahtavista konserteista. Maailmanluokan tähdistä mainittakoon Ed Sheeran ja Rammsteinin.
Ilman Tuiskua olisin varmasti hyvin erilainen ihminen. Tuisku on rohkeasti kannustanut minua elämässä eteenpäin, etenkin kun on ollut vaikeaa. Yksi suurimmista muutoksia on ollut henkilökohtaisten avustajien työnantajuus. Tuskin olisin ryhtynyt tähän ilman Tuiskua. Olisin yhä hengityshalvauspotilas ja muut tahot määräsivät useassa asiassa. Olisin varmasti myös paljon suvaitsemattomampi juntti. Luulen ainakin ymmärtäväni erilaisia ihmisiä paljon paremmin kuin silloin joskus.
Kiitos Tuisku, kun olet jaksanut minua näin monta vuotta. En ole mikään helpoin ihminen elämän jakamiseen! ❤
