Veljen kuolemasta kaksitoista vuotta

Veljen kuolemasta kaksitoista vuotta tuli kuluneeksi tämän viikon torstaina. Muuten viikkoon on kuulunut muun muassa päätös Kelalta.

Kun katsoi maanantaina säätiedotusta niin oli todella helppoa päättää, että ulos on lähdettävä. Käytiin siis Tuiskun kanssa pienellä ajelulla. Säässä tuntui kyllä jo koleus. Eikä ihme, sillä lupasivat nimittäin sään muuttuvan erittäin huonoksi, jos vertasi edelliseen viikkoon. Maanantai oli myös kuukauden 15. päivä, joten silloin julkaistiin henkilökohtaisten avustajien seuraavan kuukauden työvuorot. Tehdään listat itse.

Kieli ulkona ja silmät pyöreänä irvistys.
Kun katsoo ja ajattelee tämän viikon sääennustetta, alkaa vääjäämättä viirata.
Tuisku ja minä ulkoilemassa.
Tässä todiste siitä, että myös Tuisku oli mukana ulkoilemassa.

Tiistaina oli vuorossa ruoanlaittoa. Tehtiin jauhelihapihvejä, joihin tuli yllättäen viikonloppuna K-Citymarketin tarjouksesta ostettua naudan jauhelihaa 300 grammaa. Lisäksi taikinaan tuli muun muassa soijarouhetta desin verran, makkarakastikkeesta ylijäänyttä tomaattimurskaa ja murskaantuneita suolakeksejä. Oli kyllä todella hyvää ruokaa tällä kertaa. Päivään kuului myös viikon ensimmäinen fysioterapia.

Leivän päällä jauhelihapihvi, juustoa ja tomaattia.
Lauantaina oli leivän päällä jauhelihapihvi.



Keskiviikkona oli pitkä päivä, kun jostain syystä herättiin tosi aikaisin. Eli olin aamupalalla jo ennen kymmentä. Yön aikana oli satanut yllättäen lunta, joten kevään tulo odotututtaa yhä itseään. Päivä tuntui kulkevan eteenpäin hyvin hitaasti, joten kaivettiin Blokus-lautapeli esiin ja alettiin pelata.

Se on tullut lunta taas.

Veljen kuolemasta kaksitoista vuotta

Torstaina tuli kuluneeksi jo kaksitoista vuotta veljeni Henrikin kuolemasta. Hänellä oli siis sama Duchennen lihasdystrofia, joka on minulla. Henrik oli kuollessaan 38-vuotias. Minusta tuntuu aika hurjalta, että minä olen nyt vanhempi kuin hän oli kuollessaan. Muuten torstai meni vähän ohi, kun oli pitkästä aikaa hyvin kivulias päivä. Sen takia jouduin ottamaan tarvittaessa käytettäviä lääkkeitä. Ja silloin olo on kuin olisi kännissä. Se ei ole yhtään mukavaa.

Lähes kahden kuukauden jännitys on hetkeksi ohi. Kelan järjestämää vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta eli minun kohdallani fysioterapiaa on tuoreessa päätöksessä myönnetty minulle 80 kertaa seuraavaksi vuodeksi. On kyllä todella hölmöä, että uusi hakemus pitää tehdä vuosittain ja sitten saa vielä jännittää, että mitä virkailija milloinkin päättää. Tämä on tietenkin hieno uutinen, koska fysioterapia on minulle elintärkeää. Niin kuin eräs seuraaja kommentoi, hyvät uutiset näin leikkausten aikakaudella on piristäviä.

Fysioterapeutti Eija venyttää jalkaterääni.
Fysioterapeutti Eija venyttää jalkaterääni.

Lauantaina oli aamulla todella suuri yllätys, kun katsoin ensimmäisen kerran ikkunasta ulos. Yön aikana oli nimittäin tullut lunta aivan älytön määrä. Toivottavasti nämä lumisateet jo loppuisivat tältä talvelta ja kevät tulisi kunnolla. Lauantaina oli vuorossa leipomista, kun tehtiin Tuiskun toiveesta gluteenitonta kinkkupiirakkaa uunissa. Iltapäivällä oli nimittäin parin tunnin ajan pörssisähkö lähes ilmaista. Jos viime viikolla oli halpaa, niin tällä viikolla oli kaikkea muuta.

Ruskea pintainen kinkkupiirakka.
Eikö näytäkin hyvältä kinkkupiirakka?
Luminen kerrostalon piha.
On lunta tulvillaan ja raikas talvi sää.

Sunnuntai oli aika hiljainen päivä, kun ei ollut mitään ihmeellistä tekemistä. Päivään kuului lähinnä tämän jutun valmistelua julkaisukuntoon.

Kirjoitan tietokoneella.

Tässä tämän kertaisen viikon kuulumiset täältä suunnalta. Tuli kirjoitettua tälläkin viikolla jokaisesta päivästä jotakin. Toivottavasti olet tykännyt tästä uudesta tyylistä kirjoittaa viikon tapahtumista.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.