Ikävä vieras keuhkokuume saapui kylään tällä viikolla. Onneksi vointi on jo lähes normaali, mutta toki pitää ottaa vielä rauhallisesti.
Viikko on ollut erikoinen, joten kirjoitan vain yhdestä asiasta. Tuli nimittäin vietettyä tiistaina peräti neljä ja puolituntia Savonlinnan keskussairaalan päivystyksessä. Hoitoon hakeutumisen syynä oli tukkoinen ja flunssainen olo. Jotenkin tämä pölyinen vuodenaika sai luulemaan, että oireet johtuvat vain allergiasta. Tilanne alkoi kuitenkin epäilyttää, joten päätin lähteä päivystykseen.
Pääsin heti hoitajan vastaanotolle, jossa kyseltiin oireita ja, että miten minun mielestäni asiassa pitäisi edetä. Tämä asiakaslähtoinen toiminta on hienoa, etenkin kun on harvinainen sairaus.Pyysin tietenkin, että pitäisi mitata tulehdusarvot. Seuraavaksi päädyin ns. nopean linjan vastaanotto; Fast Trackiin. Tunnin odottelun jälkeen paljastui, että tulehdusarvot oli lähes 200. Sieltä lähetettiin samantien sisätautien päivystyksen.
Ja sitten seurasi toiset verikokeet. Tällä kertaa ne onnistuivat oikein hyvin. Tämän jälkeen sai odottaa taas lisää, kunnes pääsin lopulta lääkärin luo. Sovittiin yhteisymmärryksessä, että otetaan röntgen keuhkoista. Seuraavan odottelun jälkeen minulle laitettiin tippa ja aloitettiin suonensisäisesti antibiootit. Onneksi täällä Etelä-Savon hyvinvointialueella toimii kotisairaala, joten ei tarvinnut jäädä tiputuksen takia sairaalaan. Tämän jälkeen sain lähteä röntgenin kautta kotiin.
Tiistaina illalla kotisairaala kävi antamassa seuraavan antibiootin. Jo heti keskiviikkona aamulla otettiin uudet verikokeet ja tulehdusarvo oli alkanut laskea. Suonensisäisesti antibiootteja jatkettiin vielä perjantai aamuun asti. Tulehdusarvot olivat laskeneet jo 80, joten sain luvan siirtyä suun kautta otettavaan antibiottiin.
Ehdin ottaa jo yhden antibiootin, tehden sen perinteisen virheen eli en lukenut pakkausselostetta. Onneksi Tuisku tutustui aiheeseen ja siellä luki, että lääkettä ei saa käyttää, jos on sydämen vajaatoiminta. Ja minulla se on. Lauantaina soitin päivystykseen uudelleen ja asiaa käytiin selvittämään. Tietenkin lääke vaihdettiin toiseen.
Nyt vointi alkaa olla jo paljon parempi. Toki pitää rauhallisesti vielä ottaa, että toipuu varmasti. Onnekas taisin kuitenkin olla, kun näin vähällä pääsin.
