Kaikki ennallaan hengityksen suhteen

Kaikki ennallaan hengityksen suhteen. Se on tietenkin viikon ykkösjuttu. Juttua syksyisestä viikosta voit lukea tästä bloggauksesesta.

Uusi viikko alkoi ärsyttävästi, kun aamutoimien aikana tuli odottamaton sähkökatko. Sähköyhtiön mukaan vian korjaamiseen piti mennä lähes kaksi tuntia. Olin jo varma, että aamukahvi jää saamatta ja vehnätyynyt lämmittämättä. Onneksi sähköt palasivat takaisin aika nopeasti ja päivä lähti hyvin käyntiin. Toisaalta omat murheet olivat aika pieniä verrattuna siivoojaan, joka jäi jumiin hissiin. Pelastuslaitos ehti tulemaan jo apuun, mutta samaan aikaan sähköt palasivat!

Lehdet alkavat nyt pudota puista.
Ruska alkaa vihdoinkin näkymään luonnossa.
Käytiin Tuiskun kanssa ulkoilemassa heti viikon alkuun. Samalla bongattiin mainokset, että McDonald’s aukeaa kahden viikon päästä.

Kaikki ennallaan hengityksen suhteen

Tiistaina minulla oli Savonlinnan keskussairaalan keuhkopoliklinikalla vuosikontrolli. Käynti piti olla jo kuukausi sitten, mutta olin silloin flunssassa. Piti herätä aamulla vähän normaalia aikaisemmin, kun siellä oli oltava 10:30. Yleensä syön tuohon aikaan aamupalaa. No käynnillä paljastui, että kaikki oli edelleen kunnossa. En kyllä yhtään epäillytkään tuota, mutta hyvä se on aina varmistaa. Sairaalalla käynnin jälkeen ajettiin Tuiskun pieni lenkki.

Vähän otti oiretta sairaalan käytävällä!
Henkilökohtainen avustaja vei kasveille sateenvarjon. Älä kysy, että miksi! 😁



Keskiviikkona oli vuorossa viikon ensimmäinen fysioterapia. Alkuun heilutin kuminauhallista voimistelusauvaa, joten kädet joutuivat koville. Lisäksi käsiteltiin vasenta jalkaa sekä lapoja. Tämän jälkeen tuhosin loput lasagnet. Ei siis ollut kuin neljän päivän ruoka. Käytiin Tuiskun kanssa ulkoilemassa, kun sää oli hyvin aurinkoinen ja aika lämmin. Nyt on syytä nauttia ulkoilusta, kun kohta viilenee ja alkaa kunnon sateet!

Aurinkolasit olivat päässä pitkästä aikaa.
Osa etupihan koivuista on saanut kauniin keltaisen värin.
Takapihalla on vielä värien perusteella kesä.

Torstaina oli viikon jälkimmäinen fysioterapia. Tällä viikolla oli fysioterapia poikkeuksellisesti kahtena päivänä peräkkäin, kun minulla oli tiistaina käynti keuhkopoliklinikalla. Fysioterapia oli tällä kertaa pyhitetty reisille ja lonkan alueille. Fysioterapian jälkeen lähdin hakemaan lähikaupasta Matsmart paketin. Tuisku oli tuossa vaiheessa tullut kaupasta, joten käytin ajamassa lyhyt lenkki.

Suhteellisen lämmin päivä oli torstaina.
Upean värisiä puita meidän kadulla.
Tehtiin jo toisen kerran joulutorttuja. Tälläkin kertaa täytteenä oli päärynä-suolainen kinuskimarmeladia.

Erittäin hyvää kebabia

Perjantaina piti olla hyvin sateinen päivä, mutta ei paljon vettä näkynyt. Reko-jakelu on tullut jäädäkseen meidän talouden ruokaostoksiin. Tällä viikolla ostettiin Makkolan luomutilan perunoita sekä Mustavaaran tilan naudan paistikuutioita ja kypsää kebabia. Perjantaina söin ruoaksi edellä mainittua kebabia ja bataattiranskalaisia. Annokseen kuului myös itse tehtyä kebakastiketta ja Juustoportin Kaurakeviä. Illalla puolestaan tuli katsottua jääkiekkoa, kun SaiPa kohtasi Hämeenlinnan Pallokerhon. SaiPa voitti jo viidennen ottelun putkeen.

Ulkoillessa satoi vettä hyvin vähän.
Oli kyllä ihan parasta kebabia mitä olen syönyt. Laadukkaasta tuotteesta maksaa mielellään enemmän.
Vähän ennen auringonlaskua oli todella upea maisema.



Lauantaina tuli kuluneeksi jo kaksitoista vuotta siitä, kun mentiin Tuiskun kanssa kihloihin. Tuolloin ei vielä tiedetty, että milloin yhteiskunnan puolelta mahdollistuu yhteen muutto. Onneksi siihen meni vain kuukausi. Reilu kolme kuukautta myöhemmin oltiin naimisissa. Päivään kuului myös ulkoilua, vaikka sää olikin liian syksyinen. Jääkiekko kuului tietenkin ohjelmaan myös lauantaina. SaiPalla oli tällä kertaa kotikaukalossa vastassa Oulun Kärpät. Upea voittokulku sai jatkoa maalein 4-3.

Toinen heistä ei oikein tykkää syksystä. Et varmaan arvaa kumpi?

Sunnuntaina ei tehty oikeastaan mitään erikoisempaa. Päivä oli hyvin harmaa ja vettä tuli vähän väliä. Käytiin kuitenkin Tuiskun kanssa ulkoilemassa reilun puolen tunnin ajan.

Harmaa syksyinen sää oli viikon viimeisenä päivänä !
Tihkusade on silmälasien käyttäjälle todella ärsyttävää. Ei meinaa nähdä yhtään mitään. Eikä voi ajaa ilman laseja, koska sitten ollaan varmasti ojassa!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa