Tukiranka

Selkärangan nikamat,
rautainen tuki
pitämässä minut koossa.

Koossa elämää varten,
elämää, joka minua taivuttaa
tahtoonsa.

Muttei saa katki.

Kun aamulla herään
olen raskas kuin kasa lyijyä.
Taipumaton luitteni kasa,
heikkojen lihasten alla.

Mutta iltaisin minä nauran.

Hymy kaartuu poskipäitä kohti,
kilpaa viimeisten auringonsäteiden

ja viimein minä taivun.

Vain sinun käsiesi alla,
vain sinun

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Tukiranka

  1. Tiina-Liisa Hokkanen-Oja sanoo:

    Ihana runo!

  2. Eeva & Toivo sanoo:

    Herkkä runo, pysäyttävä ja ihana.

Vastaa