Unelmista totta – Vamaset matkalla Lontooseen

Lontoon matkamme saatiin päätökseen tiistaina, kun saavuimme kotiin. Ihana oli palata omaan kotiin, mutta kyllä Lontoo jäi taakse hieman haikein mielin. Tässä on nyt matkakertomuksen ensimmäinen osa.

Lähdimme kohti suurta unelmaa maanantaina 20. huhtikuuta puoliltapäivin, kun taksi haki meidät kotipihasta. Suuntana oli aluksi Helsinki ja Scandic Park -hotelli. Yövyimme siellä, ettei tule menomatka liian rasittavaksi kenellekkään. Täältä Helsinkiin on kuitenkin matkaa 350 kilometriä.

Parhaat matkatarjoukset löydät täältä!

Ihmeen hyvin nukutti yöllä hotellissa, vaikka edessä oli jännittävä päivä. Edessä oli sähköpyörätuolien purkaminen sekä suojaaminen, siirrot lentokoneeseen ja monen asian selvittäminen. Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuimme hyvissä ajoin niin kuin neuvotaan, yli kolme tuntia ennen lentoa.

Lentokentällä oli hyvin hiljainen tiistai päivä, ei mitään tv-ohjelmien antamaa kuvaa kiireestä ja hulinasta. Ensin mentiin aivan väärään halliin, mutta heti paikalle saapui henkilökuntaa ohjamaan meidät oikeaan paikkaan. Eli Norwegianin tiskille.

Tiskillä selvitettiin normaalien lentoon liittyvien asioiden lisäksi mitä apuvälineitä on mukaan lähdössä. Tästä oli toki kerrottu jo matkaa varatessa, mutta eipä sitä oltu täysin ymmärretty. Mukana oli siis kaksi sähköpyörätuolia, suihkutuoli, nosturi sekä manuaalinen pyörätuoli. Hyvin ystävällisesti karavaanimme kuitenkin otettiin vastaan.

Selvitysten jälkeen vamaset siirrettiin ihmisvoimalla toimiviin pyörätuoliin. Eniten jännitin matkassa juuri noita siirtoja ilman nosturia. Lentokentän avustajat kuuntelivat ohjeita todella hyvin, joten siirrot menivät nappiin. Sitten alkoikin apuvälineiden laittaminen matkakuntoon. Avustajat hoitivat homman hyvin ja apuvälineet luovutettiin henkilökunnan haltuun.

Matka jatkui samantien avustajan saattamana kohti turvatarkastusta. Saatiin hieman VIP-kohtelua, kun päästiin jonojen ohi eikä tarvinnut jonottaa yhtään. Hieman nyrpeitä naamoja tuli tuon takia nähtyä. Turvatarkastus oli helppo päästä läpi, sillä eihän vamanen osaa viedä mitään kiellettyä lentokoneeseen.

Evästauolla ennen lentoa.

Yritettiin etsiä lentoaseman kaupoista adapteria, jolla sähköpistokkeet saataisiin oikeanlaisiksi. Eipä niitä kuitenkaan löytynyt niistä muutamasta kaupasta. Pienen evästauon jälkeen oli aika lähteä kohti lähtöporttia, jossa meille esitettiin kysymys: ”Voiko sähkärit laittaa ruumassa selkänojat alaspäin?” Arvaatte varmaan vastauksen…

Siirtyminen lentokoneeseen

Meidät siirrettiin bussilla lentokoneelle, jossa odotti mielenkiintoinen yllätys. Nostoauto oli rikki ja meidät kannettiin kapealla siirtotuolilla portaita pitkin koneeseen. Aika jännittävä kokemus tuo oli, varmaan myös näyttävä ulkopuolisen silmin. Turvallisesti meidät kuitenkin saatiin koneeseen istumaan.

Oltiin lentokoneessa ensimmäisenä ja saatiin jännittää lentoa pitkään. Aika jännä tunne, kun kone lähti liikkeella ja nousi ilmaan. Maijua pelotti lentäminen, eikä tuolta tunteelta itsekkään täysin välttynyt. Maisemat tuolta ylhäältä oli hienot ja nautin kyllä lentämisestä.

Alhaalla näkyy Tanska.
Tilkkutäkki vai peltoja?

Hieman extremeä saatiin kokea, kun hengitystuen kaksi akkua hyytyivät kesken lennon. Onneksi vasta lähellä määränpäätä ja pystyin olemaan sen aikaa ilman maskia. Laskeutumisen jälkeen Maiju antoi omat akkunsa minulle, oma sankarini.

Aika säätämistä oli touhu Lontoon Gatwickin lentokentällä. Meidän saapumiseen ei oltu varauduttu kunnolla, joten saatiin odottaa koneessa pitkään. Lopulta kuitenkin homma saatiin luistamaan ja sähkärit saatiin jo ovella käyttöömme. Pieniä naarmuja lukuunottamatta ne olivat jopa vaurioittumattomia.

Selvisimme siis lennosta, joten passintarkastuksen ja tavaroiden löytymisen jälkeen matkamme jatkui kohti Hilton Wembley -hotellia.

Tässä reissuraportin ensimmäinen osa, jatkoa siis luvassa.

Unelmista totta – Vamaset matkalla Lontooseen
Siirry sivun alkuun