Lontoon valloitus huhtikuussa 2016

Lontoon valloitus tehtiin huhtikuussa 2016. Aloitin aiemmin blogata huhtikuussa 2016. tehdystä Lontoon matkastamme. Tässä on monen odottama toinen, mutta ei kuitenkaan viimeinen osa, sillä kerrottavaa on niin paljon.

Lentokentällä meitä oli vastassa etukäteen tilattu auto kuljettajan kanssa, joka vei meidät kohti Hilton Wembley -hotellia. Mukana mielenkiintoisella matkalla oli myös iäkkään kuljettajan vaimo. Mielenkiintoinen oli tuo noin tunnin matka, kun välillä ajettiin punaisia valoja päin, pariskunta vähän riitelikin ja jopa eksyi. Ihan positiivinen kokemus kokonaisuudessaan kuitenkin oli tuo kuljetus.

Hotelliin sisäänkirjautumisen jälkeen olikin jo kauhea nälkä, sillä olimme viimeksi syöneet kotimaassa lentokentällä vähän eväitä. Kello oli kuitenkin jo lähes 12 paikallista aikaa, eikä lähellä ollut enää avoinna muuta kuin McDonalds. Sitäkään emme tosin löytäneet tuntemattomassa paikassa. Onneksi matkalaukusta löytyi pähkinöitä sekä Kinder Bueno, joka ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.

Ensimmäinen yö vieraalla maalla nukutti tosi hyvin ja lähes kuuden tunnin nukkumisen jälkeen olo oli yllättävän pirteä. Paljon odotettu brittiaamiainen oli vuorossa seuraavana, mutta tuossa hotellissa se ei ainakaan ollut kovin ihmeellinen kokemus. Pekoni oli liikaa paistettu, paahtoleipä ihan kuin Suomessa… Makkara kuitenkin teki minuun vaikutuksen, todella hyvää.

Heti alkuun tuli huomattua ero kotimaan jurojen ihmisten ja englantilaisten välillä. Hotellin henkilökunta ja muutkin ihmiset tervehtivät iloisena toisiaan. Kadulla liikkuessa ei pyörätuolilla liikkujat herättäneet mitään huomiota, täällä meillä on paljon opittavaa.

Aivan hotellin vieressä oli London Designer Outlet -kauppakeskus, jossa on yli 70 outlet-myymälää sekä ravintolaa. Kauppoja siellä oli laidasta laitaan ja kaikenlaista ostettavaa suklaasta vaatteisiin. Shoppailun lomassa kävimme italialaisessa Caffè Nero -kahvilassa, josta sai aivan mahtavaa juustokakkua.

Ensimmäisenä itana kävimme syömässä brasilialaisessa Cabana -ravintolassa. Tuota ravintolaa olin katsonut jo kotona ja odotin tuolta paikalta paljon, mutta eipä tuo kuitenkaan ollut kovin ihmeellinen kokemus. Ensiksi pöytään tuotiin tilaamatta maissisipsejä guacamolen kanssa, lopuksi se myös laskutettiin. Kyllä turistia on helppo höynäyttää.

Itse otin alkuruoaksi tulisia kanasiipiä malagueta-kastikkeella. Ne olivat todella tulisia, joten jaoin niitä muillekin. Pääruokana söin barbeque-maustettuja ribsejä eli porsaan kylkipaloja, jotka olivat suuri pettymys. Tavallista vähemmän noissa oli syötävää ja mauttomiakin vielä. Jälkiruoaksi tilasin Brasilian Candy Boxin, jossa oli tryffeleitä, karamellisoituja maapähkinöitä ja paçoquinhaa, eli jotain maapähkinäkarkkia. Lisäksi join Cachaçalla terästettyä kahvia.

Upeat valot hotellin lähellä.

Torstaiksi meillä oli jo ostettu junaliput Wembleyn juna-asemalta Chiltern Railways -yhtiön junalle, joka vei meidät Maryleboneen. Avustus oli sovittu ennakkoon ja junankuljettaja asensi luiskan, jota pitkin pääsimme helposti kyytiin. Esteettömyys oli siis hyvin kohdallaan.

Marylebonesta suuntasimme Maijun syntymäpäivän kunniaksi kohti Lontoon eläintarhaa. Matkasimme muun muassa Sherlock Holmesista tuttua Baker Street:ä pitkin, jossa sijaitsee myös aiheeseen liittyvä museo. Eläintarhaan menimme kuninkaallisen Regent’s Park -puiston kautta, jossa saimme nauttia upean keväisestä säästä.

Vuonna 1828 avattu Lontoon eläintarha on yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista. Eläintarhassa on mahdollista nähdä esimerkiksi kirahveja, kääpiövirtahepoja, galapagos-kilpikonnia, pingviinejä, gorilloja… Lajeja on yhteensä 760 ja eläimiä 12 000. Suosittelen ehdottomasti tätä kohdetta kaikille.

Maiju ja hippo.
Jossain kaukana on kengurut.

Eläintarhan jälkeen kävimme Oxford Streetillä sijaitsemassa Selfridge -tavaratalossa. Harry Gordonin vuonna 1909 perustama Selfridgestä on lähtöisin monet nykyaikaisten tavaratalojen peruslähtökohdista. Älyttömän kallis paikka, eikä sieltä lähtenyt mitään mukaan.

Paluumatkalla junan kanssa oli ongelmia, kun kuljettaja ei voinutkaan luiskaa asentaa. Paikalle kutsuttiin kaksi muuta henkilöä, joiden kanssa Maiju selvitti asiaa. Lopulta selvisi, että olisi pitänyt lipputiskillä käydä pyytämässä apua. Jäimme odottamaan seuraavaa junaa, jonka mukaan saimme miehen luiskan kanssa.

Päivän aikana nautimme aamiaisen Frankie & Benny’s -ravintolassa. Otin kunnon aamiaisen, jossa oli muun muassa pekonia, makkaraa, munia ja papuja. Juomana kokeilin Virgin Mary -drinkkiä, joka on Bloody Maryn alkoholiton versio. Maiju puolestaan söi pannukakkuja, pekonia sekä vaahterasiirappia. Aamiainen oli maittava ja hintansa arvoinen, kun taas päivällinen Zizzi -ravintolassa ei ollut kovin kummoinen.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa