Haaveilijan ajatuksia

Tuossa yksi päivä mietittiin Maijun kanssa, että mitä kaikkea haluttaisiin vielä tehdä elämämme aikana. Euroopan ympäri ainakin haluaisimme matkustaa. Rakas myös haaveilee koirasta, ehkä mie myös vähän (ei kerrota Maijulle).



Myöhemmin makasin vuoteella ja mietin nykyistä elämääni. Miun osa on tilanteeseen nähden hyvä, on puoliso jota rakastaa ja joka rakastaa minua, vaikka välillä olenkin todella vaikea. Ja oma kotikin löytyy.

Kohta kuitenkin pääsi itku, kun siltikin olen oikeasti yksinäinen. Pyöriihän meillä avustajia, joista moni on tullut todella läheiseksi. Jaetaan yhdessä ilot ja surut. Siitä huolimatta kaipaisin ystäviä, joita minulla ei ole oikeastaan ollenkaan.

Toki ymmärrän, ettei kukaan kotoa tule hakemaan ja tutustumaan minuun. Jotenkin on vain niin hankalaa tutustua keneenkään. Mie oon vain semmoinen, etten osaa sanoa tuntemattomille mitään ihmeempää. Ehkäpä joku harrastus voisi auttaa löytämään ystäviä.

Tämmöinen avautuminen tällä kertaa. Vinkkejä saa toki kommentoimalla antaa.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa Peruuta vastaus