Helsinki määränpäänä – mukavaa yhdessäoloa sekä pettymys

Helsinki oli vuoden 2019 ensimmäinen matkakohde Maijun kanssa. Reissussa ehdittiin tehdä vaikka mitä ja yhteen juttuun olisi hyvin vaikeaa saada sopimaan koko reissu, joten suosiolla jaan sen osiin.

Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi matkan kolmea ensimmäistä päivää sekä hotellia, joka oli tällä kertaa Scandic Simonkenttä.

Vammaispalvelun kautta myönnettyjen kuljetusten kyytikeskus sai järjestettyä onnistuneen kuljetuksen ja matkaan päästiin jopa ennen sovittua lähtöaikaa. Myös taksi oli ihan sopivan kokoinen meille ja suurelle määrälle matkatavaroita. Tästä heille todella iso kiitos. He ovat siis ottaneet toiminnassaan askeleen eteenpäin.

Parikkalassa siirryimme junan kyytiin, joka oli tupaten täynnä. Normaalia kesäistä ruuhkaa lisäsi myös peruttu aiempi vuoro, joka oli korvattu bussilla. Esimerkiksi pienten lasten kanssa matkustavat eivät olleet tuohon kyytiin lähteneet.

Junassa kuulokkeet päässä.
Välillä junassa oleva melu täytyy saada katoamaan.

Pyörätuolipaikoille oli tietenkin tuotu paljon lastenrattaita, kun VR ei halua järjestää palveluita toimivaksi. Vuodesta toiseen on sama ongelma, että pyörätuolilla liikkuville on vain kaksi paikkaa ja samaan vaunuun tulee vielä lastenrattaat. Konduktööri hauskuutti matkaajia kuuluttamalla, että rattaat pitää siirtää jonnekin, mutta hän ei yhtään tiedä minne.

Helsingin rautatieasemalta siirryimme asematunnelia pitkin Scandic Simonkenttä -hotelliin. Kyseisen ketjun hotellit olemme todenneet toimivimmaksi meidän tarpeeseen. Nykyään kyseisessä hotellissa on myös lainattavissa nostolaite, joten sitä ei tarvitse kuljettaa mukana. Suomesta löytyy kolme Scandic hotellia, josta löytyy nostolaite.

Simonkentän esteettömästä huoneesta löytyy myös kaksi sähköisesti säädettävää sänkyä. Tilaakin löytyy kahdelle sähköpyörätuolin käyttäjälle, kun vähän järjestelee. Huonoja puolia löytyy myös, kuten lavuaarin alle ei kunnolla mahdu ja huone on turhan kuuma.

Hotellin sijainti aivan ydinkeskustassa on tosi iso plussa. Hotellille pääsee tunnelia pitkin rautatieasemalta. Tunnelia pitkin pääsee Forumille ja Kamppiin sekä metroasemälle. Huonolla kelillä pääsee siis myös tuhlaamaan rahansa.

Näkymä hotellin ikkunasta.
Näkymä hotellin ikkunasta.

Helsinki ja ensimmäiset päivät

Alunperin meillä oli keskiviikkona tarkoitus mennä Helsinki päivän konserttiin, mutta jätimme sen väliin, ettei kulutettaisi kaikkia voimia heti alkuun.

Päädyimme lopulta menemään Pohjoismaiden suurimpaan trooppiseen eläintarhaan Tropicarioon. Paikassa oli paljon erilaisia matelijoita, mutta ei ketään muuta asiakasta. En tunne kyseisten eläinten tapoja, joten en tiedä onko paikallaan olo masentuneen oloisena niille normaalia. Paikka oli epäsiisti ja huonosti hoidetun oloinen. Esteetön WC piti myös löytyä, mutta sen käyttöä ei henkilökunnan toimesta suositeltu likaisuuden takia.

Helsinki Tropicario  kyltti.
Kinaporinpuiston kasvikaari.
Kinaporinpuistossa on kiva kuvauspaikka.
Helsinki Vallilan upeat puutalot.
Helsinki puu-Vallilan upeat puutalot.

Torstaina oli siis minun oma päivä Helsingissä. Yritin käydä Kauppatorin vieressä sijaitsevassa Sky Wheel -maailmanpyörässä, mutta sen kyytiin ei päässyt sähköpyörätuolilla. Sivuilla kerrotaan kuitenkin, että liikuntarajoitteisten on helppo tulla maailmanpyörään. Vaunun ja laiturin väliin jäi iso väli, joten olisi tarvinnut pienen rampin. Heillä ei sitä kuitenkaan ollut tarjota. Kysyivät, että onko meillä itsellä ramppia mukana.

Todella ärsyttävää on tuhlata aikaansa, kun annetaan virheellistä tietoa. Tuonkin ajan olisin voinut käyttää jonnekin muualle menemiseen. Aina näköjään pitäisi varmistaa ennakkoon esteettömyys tiedot.

Menin pettymyksen jälkeen metrolla uuteen Redi-kauppakeskukseen, joka on ollut paljon otsikoissa vähäisten kävijämäärien vuoksi. Tuota paikkaa voi kyllä suositella, sillä siellä ei tarvitse ruuhkia pelätä. Ehkä Helsingin alueella on jo liikaa isoja kauppakeskuksia. Moni niistä on metron ansiosta helposti saavutettavissa ja kaikista löytyy käytännössä samat liikkeet.

Presidentinlinna ja selfie.
Helsinki näkyy varmaan hyvin maailmanpyörästä.
Helsinki SkyWheel

Kävin Redin jälkeen myös toisessa kauppakeskuksessa Itiksessä. Siellä tuli käytyä vain syömässä, kun liikkeet ovat pitkälti samat. Tällä kertaa paremmat eväät olisi saanut vaikka mäkkäristä. Ruoka on kuitenkin ansainnut ihan oman juttunsa, joka on tulossa myöhemmin.

Tässä oli jutun ensimmäinen osa, joka toivottavasti oli mielenkiintoinen. Toinen osa on luettavissa täältä ja ruokailuun liittyvä täältä.

Redin hiljaiset käytävät.
Missä kaikki on?

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa