Haloo Stadion sekä muut Helsingin matkan tapahtumat

Haloo Stadion oli upea musiikkielämys koronasta johtuneen liian pitkän tauon jälkeen. Konsertti sekä koko kuuden päivän Helsingin matka käydään nyt läpi.

Kesä, juna sekä ratatyöt eivät ole mikään paras yhtälö. Peruttujen junavuorojen vuoksi lähtö oli Parikkalan asemalta vasta klo 16:30. Matkalla meitä kohtasi turvalaite vika, joka viivästytti junaa entisestään. Mieleen tuli jo viiden vuoden takainen viiden tunnin odotus pellolla Ruotsissa, kun koko junaverkko kaatui matkalla kohti Kööpenhaminaa. Onneksi tällä kertaa ei hidasteltu niin paljon.

Myöhemmin matkaan lähdettäessä oli yksi positiivinen vaikutus. Junassa oli yllättävän vähän lastenvaunuja, joten ei tarvinnut vääntää siitä, että onko oikeutettu omaan maksettuun paikkaan. Tämä on yleinen ongelma, joka on hyvin VR:n tiedossa. Yhteisellä matkalla oleva yhtiö ei kuitenkaan halua ongelmaan puuttua tai edes yrittää etsiä ratkaisuja.

Upea Scandic Grand Central

Yövyttiin Scandic Grand Central hotellissa, joka tuli tutuksi jo joulukuussa. Scandic on esteettömyyden lisäksi sen puolesta myös hyvä valinta, että sisäänkirjautuminen onnistuu ennakkoon sovelluksen kautta. Ei siis tarvinnut hakea kuin avain ja pääsi nopeasti huoneeseen. Ensimmäisenä iltana ei tullut kuin syötyä noutoruokaa, purettua matkatavarat ja käytyä lepäämään. Tuiskun nukahdettua katsoin vielä Huuhkajien ottelua. Ei kerrota siitä hänelle.

Hotellin käytävä on kuin sadan vuoden takaa.
Scandic Grand Central on todella upea hotelli.

Scandic aamiainen on hyvä ja syötävää löytyy kyllä jokaiseen makuun. Sitä en tosin ymmärrä, kun pekonin laatu on viime vuosina heikentynyt merkittävästi. Aamiaisella päivä lähtee kuitenkin hyvin käyntiin. Ensimmäinen yö hotellissa on yleensä huono, eikä tämä kerta tuonut muutosta. Keskiviikkona käytiin ostoksilla Triplassa, koska oli tuulinen päivä ja ei oikein huvittanut ulkona liikkua. Myös matka painoi tietenkin päätöstä.

Triplan pihalla suuren kiven alla.
Ettei vain kivi tippuisi niskaan?

Torstaina Tuisku kävi omalla reissulla Linnanmäellä ja SEA LIFE merimaailmassa. Minä lähdin avustajan kanssa seikkailemaan ympäri kaupunkia. Ensin suunnattiin kohti Kaivopuistoa, koska en ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Ihan mukava paikka, mutta ei pitkään voinut olla, koska siellä oli järkyttävän paljon hanhia. Kaivopuistosta matka jatkui Salattujen Eläminen Pihlajakadun sekä Iso-Robertinkadun kautta Kamppiin.

Ullanlinnanlaituri vie pitkälle meren päälle.
Ullanlinnanlaituri vie pitkälle meren päälle.
Pyhän Henrikin katedraalin takapihalla on hieno patsas.
Pyhän Henrikin katedraali on rakennettu vuonna 1906.
Sähköpyörätuolilla alas jyrkkää alamäkeä.
Alas Kaivopuiston tähtitornin mäeltä.
Helsingin saaristoa.
Sea Life akvaarion merihevonen.
Se on merihevonen.
Kaloja akvaariossa.

Perjantaina käytiin ajamassa Länsimetrolla Matinkylässä asti. Tuisku halusi käydä ostamassa vaatteita New Yorkerista ja yksi niistä liikkeistä löytyy Isosta omenasta. Tässä olikin hyvä syy lähteä elämän ensimmäisen kerran Espooseen. Tuli itsekin ostettua muutama uusi vaate. Yksi niistä oli juuri helteille sopiva hihaton paita, elämäni ensimmäinen. Perjantaina käytiin myös aivan hotellin vieressä sijaitsevassa Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Metron kyydissä.
Metrolla liikkuminen on helppoa pyörätuolilla.
Kasvitieteellinen puutarha panoraama kuvassa.
Hieno kokonaisuus on kasvitieteellinen puutarha.
Kasvitieteellisen puutarhan portilla.
Tästä tie käy tie esteettömään puutarhaan.

Haloo Stadion

Lauantaina oli sitten vuorossa se matkan päätarkoitus eli Haloo Helsingin Haloo Stadion konsertti. Sitä ennen käytiin vielä kiertelemässä Kampissa ja se pakollinen Starbucks käynti. Tämä kahvila on ollut jo vuosia yksi meidän suosikki käyntikohteista Helsingissä. Tuo lauantai oli muuten viikon ainoa sateinen päivä. Sade kuitenkin loppui juuri kello 19, kun lähdettiin valumaan kohti Olympiastadionia.

Tuiskun kanssa kahvilla ennen Haloo Stadion konserttia.
On se vaan hyvää kahvia.

Ja itse Haloo Helsingin konsertti oli huikean hieno ja siellä ymmärsi, että miten suuri ikävä oli ollut konsertteja. Sanoisin jopa, että veti vertoja Cheekin keikalle stadikalla. On aivan uskomatonta miten bändi jaksoi vetää kolme tuntia melkein ilman taukoja. Se konsertin tunnelma oli käsittämätön ja innostava fiilis tarttui varmasti aivan jokaiseen yleisössä.

Haloo Stadion konsertti hymyilyttää.
Illan viiletessä oli vilpoisaa.

Konsertti sattui todella hyvään ajankohtaan, sillä sunnuntaina tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta, kun tavattiin Tuiskun kanssa ensimmäisen kerran. Konsertti oli hyvä hetki juhlistaa tätä merkkipäivää, joka on aika hieno saavutus. Sunnuntaina kotiin palattiin väsyneenä, mutta hyvillä mielin.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.