Ikä on vain numeroita kuuluu sanonta, mutta minulle on viime aikoina iskenyt ikäkriisi. Tämä johtunee siitä, että tänään minulle tuli mittariin 34-vuotta.
Tässä parin viimeisen viikon aikana on tuntunut, että tähän ikään mennessä ei ole saanut elämässä mitään. Tässä iässä pitäisi olla ehtinyt tehdä vaikka mitä asioita ja tuntuu, että moni saman ikäinen on myös edennyt elämässä hyvin pitkälle.
Tämän edellä mainitun ajatuksen myötä kävin tämän mökin vieressä sijaitsevassa metsässä tuossa yksi päivä purkamassa tunteitani. Kaikki asiat elämässä tuntuivat painavan päälle.
Juttelin tämän jälkeen hetken Tuiskun kanssa ja hänen tukensa sai synkät ajatukset siirtymään syrjään. Toisen tukeminen vaikeina aikoina on todellista rakkautta.
34-vuotta hyvä saavutus Duchennen kanssa
Duchennen lihasdystrofia sairastavalle 34-vuoden ikä on aika hyvä saavutus. Hyvin moni minun ikäluokkaan kuuluva samaa sairautta sairastava on kuollut jo vuosia sitten. Myös moni minua paljon nuorempi on menehtynyt sairauteen.
Ikään nähden olen kuitenkin aika hyvässä kunnossa. Esimerkiksi seitsemän vuotta sitten samaan sairauteen menehtynyt veljeni oli tämän ikäisenä ollut usean vuoden vuodepotilaana. Vähän hassusti ilmaistu, mutta en parempaa nyt keksinyt.
Suosikkini Juha Tapion biisin sanoin ”Jo tähän mennessä oon saanut, enemmän kun odotin”. Tämä osuu hyvin minun kohdallani, sillä odotin kuolevani parikymppisenä ja en saisi mitään elämässäni aikaiseksi.
Aloin miettimään surkutteluani ja tuon edellä mainitun asian muistettuani positiivisuus palasi ajatuksiin. Siis se normaali minä nousi esiin.
Minulle elämä on tähän mennessä antanut paljon ihania asioita. Enemmän kuin moni koskaan ehtii niin sanotussa normaalissa elämässä ehtii kokemaan ja saamaan.
Minulla on rinnalla kulkemassa ihana puoliso, joka jaksaa minua päivästä toiseen. Tiedän olevani välillä hyvinkin vaikea ihminen. Asumme omassa asunnossa ja pyöritämme avustajarinkiä. Olen saanut ja pystynyt matkustamaan useita kertoja vuodessa.
Pyöritän myös suhteellisen suosittua blogia. Saamani palautteen perusteella juttuni tuovat hyvää mieltä ja luovat positiivista energiaa usealle ihmiselle. Lukijat saavat myös nähdä, että erilainen elämä on oikeaa elämää.
Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että mitä kaikkea tulen vielä kokemaan olisin varmasti nauranut. Ei siis kannata luovuttaa, kun elämä voi tuoda eteen lopulta vaikka mitä kivaa.
Ja jos luoja suo niin haluan ehtiä kokemaan ja saamaan aikaan elämässäni paljon lisää. Älä siis luovuta, sillä huomenna voi tapahtua paljon ihania juttuja.
