Henkisesti rikki – viikko ajoi täysin puhki

Henkisesti rikki tämän viikon koettelemusten jälkeen. Viikko on henkisesti ollut todella vaikea ja suoraan sanottuna hyvin ahdistava. Tämmöistä älytöntä helvettiä ei toivoisi edes pahimmalle vihahenkilölle.

Kaikki alkoi äkillisestä sairauslomasta ja sunnuntaina yövuoroon jäi Kuopion reissussa mukana ollut henkilökohtainen avustaja. Ennen avustajien sijaisten saatavuudessa on ollut suuria ongelmia lähinnä viikonloppuna ja lyhyellä varoitusajalla. Viimeisen vuoden aikana ongelmat ovat vain pahentuneet jatkuvasti. Avustajakeskus eikä mikään firma pysty enää auttamaan, jos ei itse ketään ei löydetä sijaistamaan.

Maanantaina se pitkään pelätty päivä tuli eteen. Mikään taho ei pystynyt järjestämään meille sijaista seuraaviin yövuoroihin. Vammaispalvelun erittäin huono ratkaisu oli se, että soittakaa hätänumeroon. Kuulemma ambulanssi vie meidät päivystykseen. Ja milläköhän logiikalla meidät pitäisi sinne viedä? Ei kuitenkaan olla sairata tai haluta viedä oikeasti hoitoa tarvitsevien paikkoja.

Tuossa vaiheessa olimme valmiita jäämään yöksi kahdestaan, sillä emme lähde omasta kodista kenenkään määräyksestä. Onneksi saatiin kuitenkin järjestettyä avustajien työvuorot niin, ettei tarvinnut jäädä kahdestaan. Meidät hyvin tuntevat tietävät, että oltaisiin varmasti tehtykin näin. Tuossa vaiheessa vammaispalvelun työntekijöiden työaika oli päättynyt. Koko viikon aikana ei kukaan kysynyt, että miten meillä menee.

Olen kyllä tiennyt, että yhteiskunnan asenne meitä vammaisia kohtaan on huono. Kyllä kuitenkin nyt iski suoraan vasten kasvoja tämä oikeastaan vihamielinen asenne. Heitetään vain jonnekin säilytykseen, jos ei itse pysty apua järjestämään. Olen todella surullinen, kun ajattelen kaikkia heitä, jotka eivät pysty tai jaksa itseään puolustaa. Tämä on nimittäin normaalia toimintaa tässä maassa.

Henkisesti rikki

Niin kuin tuossa jutun alussa mainitsin, että henkisesti tämä kaikki on ollut todella raskasta. Onneksi hätä on saanut monet ihmiset auttamaan meitä. Tämmöiset hetket osoittavat sen, että ketkä lähellä olevista ihmisistä oikeasti haluavat meidän parasta. Kiitos suuresti teille kaikille ihanille ihmisille.

Keskiviikkona julkaisin kuvan poliisiauton kanssa. Käytiin nimittäin Savonlinnan poliisiasemalla, kun Tuisku kävi uusimassa passin nimenmuutoksen jälkeen. Aika usein ollaan viime aikoina jouduttu tekemään kaikki asiat yhdessä. Jotenkin tämän henkilökohtaisen avun tarkoitus katoaa työntekijä pulan myötä. Tilanne ei ole oikein avustajien tai meidän kannalta. Meidän parisuhdekin kärsii tämän asian takia, mutta eihän se tietenkään yhtään paina tässä touhussa.

Poliisiauto ja minä poliisiaseman pihassa.
Sehän on poliisiauto.

Hyvin epävakaiset säät ovat tahdittaneet tätä viikkoa. Vettä on tullut taivaalta oikein urakalla ja on ollut tuulista. Myös aurinko on näyttäytynyt vuorotellen sateiden kanssa. Perjantaina taivaalle ilmestyi kaksi sateenkaarta. Toinen niistä oli todella kirkas väreiltään.

Kaksi sateenkaarta taivaalla.
Upeita värejä taivaalla.
Meidän taloyhtiön kauniit kukkaset.
Taloyhtiön etupihan maisema.

Sunnuntai oli ehdottomasti viikon paras päivä, kun ehdittiin tekemään rästihommia. Saatiin myös iso laatikollinen kantarelleja, jotka sitten pakastettiin talven maku nautintoihin. Toki piti tehdä kastike aivan tuoreista kantarelleista. Suuri kiitos kantarellien kerääjälle ja tuojalle.

Laatikollinen kantarelleja.
Ei marjoja, vaan kantarelleja.
Kanansiipiä, kantarellikastiketta ja nuudeleita lautasella.
Kanansiipiä, kantarellikastiketta ja nuudeleita.

Kauheasti ei ole tällä viikolla ehtinyt tai jaksanut tekemään. On todella raskasta joutua pelkäämään, että ei pystyisi enää omassa kodissaan olemaan. Mutta ollaan aika sitkeä pala purtavaksi. Sen on moni saanut kokea. Eikä meitä helposti lannisteta tälläkään tavalla.

Henkisesti rikki, mutta iloisesti hymyillen eteenpäin.
Ei se hymy hyydy, vaikka kuinka kovasti sitä yritetään hyydyttää.

Oikein hyvää ja positiivista tulevaa viikkoa meille kaikille.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.