Koiruuksia, ulkoilua auringonpaisteessa sekä hyvää ruokaa

Koiruuksia, syksyistä ulkoilua ihanassa auringonpaisteessa ja hyvää ruokaa. Viikon vamaset kuulumiset ovat nyt siis luettavissa blogista.

Tiistaina saapui Savonlinnan Prismasta ruokatilaus kotiin jälleen kerran. Aloitettiin käyttää tuota kauppakassipalvelua noin vuosi sitten, kun korona levisi todella kovalla vauhdilla. Eikä silloin uskallettu lähteä edes ruokakauppaan. Tuo palvelu osoittautui erittäin helpoksi ja jopa rahaa säästäväksi toiminnaksi. Nykyään tilataan ruokaa noin kolmen viikon välein Prismasta. Tämän lisäksi muutama ostos hommataan Lidlistä ja välillä tilataan Fiksuruoka verkkokaupasta.

Moni varmaan miettii tuon edellisen kappaleen jälkeen, että miten voi säästää rahaa ruoan kotiin tilaamisella, kun kotiinkuljetus maksaa kuitenkin lähes 15 euroa. No siis asia on niin yksinkertainen, että tulee tilattua ruokaa enemmän kerralla ja jää ne turhat heräteostokset tekemättä. Ihminen on nimittäin heikko kaupassa, vaikka miten päättäisi ennakkoon mitä ostaa. Ja pää ei myöskään kestä ostoskärryjen kanssa ohi väkisin tunkevia tolloja.

Ruokakuljetuksen mukana tulleista tarvikkeista valmistettiin ruoaksi myskikurpitsasosekeittoa. Myskikurpitsa on todella hyvän makuinen syksyn satokausikasvis. Itse löysin tämän ihanuuden jo pari vuotta sitten, mutta valitettavan harva tietää myskikurpitsan olemassaoloa. Kaverina keitolla oli Porokylän Leipomon aivan ihanaa gluteenitonta ranskanleipää, jonka päällä oli viipaloitua maksamakkaraa. Resepti tähän keittoon löytyy täältä.

Lautasella keittoa.
Keittoa ja gluteenitonta ranskanleipää.

Koronan myötä kauppoihin on tullut paljon eri ravintoloiden ruokia. Muutenkin tuntuu, että valmisruokien taso on noussut viime aikoina. Ei meillä tosin kovinkaan usein syödä valmisruokia, koska tykkään itse niin kovasti valmistaa ruokaa. Keskiviikkona testasin Amarillon Texican Chicken mikroruokaa. Oikein hyvä valmisruoaksi, eikä 4,50 euron ollut mitenkään paha.

Meksikolaisittain maustettua riisiä, broileria ja cheddarjuustokastiketta.
Meksikolaisittain maustettua riisiä, broileria ja cheddarjuustokastiketta. 

Koiruuksia kerrakseen

Meillä itsellä ei ole lemmikkejä, ellei silloin tällöin löytyviä villakoiria lasketa. Lemmikin hankkimista ollaan mietitty useasti, mutta minun yliherkkyys eläimille on mietityttänyt liikaa. Perjantaina päästiin kuitenkin tekemään tuttavuutta Luna koirakaverin kanssa. Aikamoinen vipeltäjä on tämä söpö tapaus.

Luna koiranen tekee koiruuksia Tuiskun sylissä.
Luna koiranen Tuiskun sylissä.

Kuluneen viikon ensimmäinen ulkoilu tuli tehtyä vasta keskiviikkona, kun koitti vihdoin vähän parempi keli. Samalla tuli nähtyä lähemmin, että mitä kaikkea on saatu runkovesiputkien työmaalla tehtyä. Tällä hetkellä tuo työmaa on menossa aivan meidän ikkunan alla. Läheltä tuli nähtyä, että aika paljon on kaivettu ja räjäytelty maata sekä kalliota. Välillä tuntuu, että työmaa ei kauheasti edisty, mutta sitten yhtäkkiä ollaan edetty pitkälti.

Minä ja taustalla kaivinkone.
Kovia hommia tuommoinen rakentaminen.
Kaivinkone täyttää kuoppaa, jossa on putkia.
Kaivinkone täyttää kuoppaa, jossa on putkia.

Lauantaina oli todella tunteellinen päivä meille kaikille SaiPan faneille. Suuri joukkueen kapteeni Ville Koho sai vastaanottaa ansaittua kunniaa, kun hänen pelipaitansa numero 8 nostettiin Kisapuiston jäähallin kattoon. Paljon on tullut siis koettua ilon ja myös pettymysten hetkiä hänen huikean uransa aikana. Onnea Ville!

Ville  Kohon kiekko.
Ville Kohon kiekko.

Vamasten viikko oli tällä kertaa tämmöinen. Ensi viikolla onkin jo marraskuu ja sitten voi aloittaa jouluvalmistelut. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa aivan jokaiselle.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.