Kasvukipuja

”Sinullekin tulee vielä päivä,
kun opit asettumaan rajoihin.”

Niin minulle sanottiin.

Suljen silmäni ja yhä tunnen,
vain jalkojani polttavat liekit.

Ne kehoittavat eteenpäin
tien reunojen rapistessa alla.

Olisinko parempi ihminen,
jos osaani hiljaa tyytyisin
vai onko elämä sittenkin
avoinna kaikille, minullekin?

Pusersin kädessäni vihaa
pitkään ja hartaasti
halusin tästä kaikesta pois.

Yhä muistaen sen aran ja pelokkaan,
lapsen lailla kulkeneen.
Naisen keskeneräisen, pienen ja
nyt
voimakkaan.

Ja se sydän, rakastaa yhä edelleen,
eikä tyydy vähään.
6311772433 0477d15966 z Kasvukipuja

Kategoria(t): Runot Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Kasvukipuja

  1. Nanna sanoo:

    <3 <3 <3

  2. Leena Matikka sanoo:

    Kiitos Maiju Ihanasti kirjoitettu. Itse istun pyörätuolissa, toinen jalka amputoitu reidestä asti. En pysty kävelemään ollenkaan, mutta en anna periksi. Liikun pyörätuolillani joka paikkaan mihin pääsen :) <3

  3. Jaana sanoo:

    Onpa elämään, kasvuun kirvoittaja tuo runosi kirvoituslauseen lausuja!

    Joskus pitää kuulla / kokea jotain todella itselle ikävää,
    että havahtuu elämään, herää!

    Kaikki elävä kasvaa ja muuttuu!
    Ei se luudu ”rajoihinsa”.

    Keväällä pieni siemen saattaa puskea tieltään asfalttia,
    jotta pääsee tavoitteeseensa, valoon ja elämään.

    Kiitos runosta! :)
    Antoi aidosti uutta puhtia!
    Iloa päivääsi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>