Miun paheeni – kauniit esineet

”Ihminen on niin heikko hyvän tavaran edessä.” Näinpä näin… tästä päästäänkin tämänkertaiseen asiaan, nimittäin tavaroihin.Kyseisestä lauseesta voisi saada myös kaksimielisen mielikuvan, se jääköön toiseen kirjoitukseen. Mutta asiaan. Mie rakastan kauniita tavaroita, kaikkea pastellisävyistä, kiiltävää, vanhoja sekä uusia silmää hiveleviä juttuja. Myönnän olevani turhankin kiintynyt esimerkiksi koruihini, joita kannan aina mukana (vihki- ja kihlasormus, sydänriipus ja lävistyskorut+korvikset). Ilman niitä oloni on todella alaston, ei-minä.

Iän karttuessa myös suhteeni materiaan on muuttunut. Ennen viikottaiset muka-pakolliset karkkiostokset ovat vaihtuneet ruokakauppaan, vaatehankintoihin säästämiseen tai muuhun oikeasti tarpeelliseen. Toki tulee hamstrattua kaikkea ylimääräistäkin, eikä siinä mielestäni mitään väärää olekaan. Kuitenkin mieluummin sitä säästää ne muutamat eurot esimerkiksi elämyksiin, kuten matkustamiseen tai vaikkapa ravintolassa käyntiin.

On hienoa, että nykyään kirpputori-kulttuurikin on laajentunut Facebook-kirppiksiin, ja ihmiset oikeasti laittavat itselle turhia tavaroita liikkeelle. Samaan aikaan media mainostaa tuotteita yhä enemmän, kun ei enää ole vain niitä kyläkauppoja tai kauppa-autoja, vaan tietoa erilaisista tuotteista on tarjolla ihan ähkyyn asti.

Toivoisin itse oppivani kuluttamaan järkevästi, silti en haluaisi koskaan menettää sitä taitoa iloita vaikkapa kauniista pöytäliinasta, tai siitä että olen saanut kerättyä täydellisen sarjan muumimukeja (voi kun olisinkin!). Mutta kertokaas, mikä esine tai käyttötavara teille on tärkeä, mistä ette luopuisi ihan heti? Onko muita, jotka nauttivat pääkallo-hameista tai ihailevat kauniisti muotoiltua tietokonetta? Ilmiantakaa itsenne! 🙂

Loppuun vielä asiaan liittyvä video.

Maiju

Vastaa