Mistä olen kiitollinen? – lue juttu aiheesta

Viime viikon kirjoitukset olivat jostain syystä synkkiä, joten yritetään nyt olla hieman positiivisempien asioiden äärellä.

Välillä kaikki asiat tuntuvat menevän ihan täydellisesti pieleen ja aivan toisella tavalla kuin on itse suunnitellut. Kun näitä asioita kasautuu monta päällekkäin niin saattaa unohtua ne jutut missä on onnistunut ja mitkä asiat ovat elämässä oikein hyvin.

Näin joulun alla voisin siis kirjoittaa asioita, joista olen kiitollinen. Muistaakseni olen tästä kirjoittanut aiemminkin, mutta en kovin syvällisesti ja on elämässä asiat ehtinyt muuttuakin. Iän karttuessa myös toivottavasti myös viisastuu (ainakin jotkut meistä) ja sen mukana elämänarvot kokevat muutoksia.

Mistä olen kiitollinen?

Kiitollisuutta on vaikeaa laittaa järjestykseen, mutta ykköseksi nousee tietenkin Maiju. Olen todella kiitollinen siitä, että Maiju on elämässäni. Saman katon alla ollaan asuttu jo yli viisi vuotta ja toivottavasti edessä on vielä monta vuotta yhdessä eloa.

Maijun kanssa voin puhua ihan kaikesta, jakaa ilot ja surut. On mukava avata suunsa, kun tietää, että toinen varmasti ymmärtää sinua. Olen todella onnekas, että rinnalleni on löytynyt noin ihana ihminen.

Kiitollinen olen myös siitä, että olen saanut elää näin pitkään. Moni saman ikäinen ja nuorempikin tuntevani Duchennea sairastava on menehtynyt vuosia sitten.

Vielä reilut viisi vuotta sitten en olisi uskonut, että matkustelisin näin usein tai ollenkaan. Olen käynyt esimerkiksi Lontoossa sekä Kööpenhaminassa. Jos joku olisi sanonut viisi vuotta sitten, että käyn noissa paikoissa niin olisin varmaan hulluna pitänyt.

Elämä kuljettaa mukanaan eteenpäin ja tilanteet muuttuvat sen myötä. Olen matkustanut paljon ja haluaisin jatkossa tehdä sitä myös. Matkakohtehteiden suhteen pää lyö tällä hetkellä tyhjää, mutta kyllä se valo syttyy aivan yllättäen.

Kiitollinen olen myös siitä, että meillä on ihan oma yhteinen koti Maijun kanssa. En olisi tästäkään asiasta osannut edes unelmoida. Tähän asiaan liittyen olen myös kiitollinen siitä opista, että pitää taistella omista oikeuksista. Ilman tätä taitoa ja päätöksiin tyytymällä asuisin todennäköisesti jossain palvelutalossa.

Pystyn syömään ruokaa suun kautta ja saan tarpeeksi ravintoa näin. Rakastan ruokaa ja uusien makujen kokeilua paljon. Tämän lisäksi olen kiitollinen siitä, että minulla on avustettua mahdollista valmistaa mieluista ruokaa. Tänään esimerkiksi söin kalapuikkoja tomaattikeitolla.

Ympärilläni olevista ihmisistä, joita elämäni kiinnostaa olen kiitollinen. Sen myönnä, että en itsekään mikään paras yhteydenpitäjä ole, mutta parhaani yritän. Kiitos, että yritätte.

Mainitsemien asioiden lisäksi olen kiitollinen monesta muustakin asiasta ja ihmisestä. Kaikkea ei tähän jaksanut kirjoittaa, mutta tunnistatte kyllä itsenne…

Kiitollinen heistä.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Comments are closed.