Syksy saa aikaan suuria tunteita – ”syksyllä on tapahtunut paljon”

Syksy on nostanut minussa suuria tunteita suuntaan, jos toiseenkin jo useiden vuosien ajan. Tämä tunteilu johtuu siitä, että tähän vuodenaikaan on elämässäni tapahtunut paljon isoja asioita.

En ehkä osaa aina näyttää etenkään niitä negatiivisia ja surullisia tunteitani tarpeeksi ulospäin, mutta sisälläni olevia tuntemuksia on paljon helpompi näyttää kirjoittamalla. Ja niitä tuntemuksia on välillä hurjasti.

Syksyn aikana elämä on ravistellut minua välillä kovastikin, mutta myös positiivisia asioita on onneksi syksyllä tapahtunut. Ja muutenkin harmaa syksy vaikuttaa mielialaan usealla meistä.

Syksy on tuonut ja vienyt ihmisiä

Sitten niihin syksyn tapahtumiin. Äitini menehtyi vuosien taistelun jälkeen rintasyöpään syksyllä 2011. Hän toimi vuosia minun omaishoitajana ja asuimme samassa osoitteessa,joten olimme ymmärrettävästi tosi läheisiä. Tuosta syksystä ja menetyksestä oli todella vaikeaa selvitä.

Tuohon samaan syksyyn mahtui myös itsenäistymiseni, kun ei ollutkaan enää sitä huolenpitäjää. En paljoa osannut esimerkiksi pestä pyykkiä tai valmistaa ruokaa. Nykyään nuo onnistuu ihan hyvin. Siitä kiitos muutamalle silloisen hoitajaringin jäsenelle.

Lisään tarkennuksena tähän väliin, että silloin minulla ja edesmenneellä veljelläni oli yhteinen hoitajarinki. Nykyään pyöritän henkilökohtaisten avustajien rinkiä itse. Valitettavan usein nämä kaksi asiaa sekoitetaan keskenään.

Pari vuotta myöhemmin eli syksyllä 2013 puolestaan jouduttiin taistelemaan siitä, että pystyttiin muuttamaan Tuiskun kanssa saman katon alle. Tässä maassa se ei ole mitenkään helppoa, jos kaksi eri paikkakunnalla asuvaa ja apua päivittäisissä toimissa tarvitsevaa haluaa muuttaa yhteen.

Tuo syksy oli henkisesti todella raskas, kun nähtiin Tuiskun kanssa vajaan neljän kuukauden aikana vain kaksi kertaa. Onneksi tuo asia päättyi lopulta meidän rakkauden voitoksi. Toki siihen tarvittiin asianajajan apua.

Kahvilla pihassa.

Tuohon samaiseen syksyyn mahtui kaikesta turhauttavalta tuntuneesta taistelusta huolimatta paljon iloisia tapahtumia. Mentiin nimittäin kihloihin lokakuussa ja tietenkin se saman katon alle muuttaminen oli todella upea asia.

Vuoden 2019 syksynä vuodenajan tuomaa taakkaa kasvatettiin lisää, kun isäni menehtyi aika yllättäen syyskuun puolivälissä. Tuon jälkeen on tuntunut, että ehkä nämä syksyyn liittyvät suuret mullistukset voisivat jo riittää.

Syksy: Minun ristiäisissä isä ja äiti.
Minä ja vanhempani vuonna 1985.

Näiden asioiden käsittely kirjoituksen muodossa auttoi järjestelemään syksyyn liittyviä tunteita ja muistoja. Kiitos ja kumarrus sinulle, joka jaksoit lukea tämän jutun loppuun. Helpotti huomattavasti oloa.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa