Elämä on aina mielenkiintoista, kun joutuu olemaan tekemisissä vammaispalvelun kanssa. Yleensä yhteistyö on toiminut hyvin, mutta tällä kertaa tuli hylkäävä päätös.
Henkilökohtainen avustaja mahdollistaa vammaisen henkilön matkustamisen. Lain mukaan vammaispalvelun kuuluu korvata henkilökohtaisesta avustajasta koituvat kohtuulliset kustannukset. Vammaispalvelulaki ei valitettavasti ole kovin tarkka tämänkään asian suhteen. Kaupungit ja kunnat saavat siis aika vapaasti säätää, että mikä on vammaiselle henkilölle kohtuullista matkustamista.
Savonlinnan vammaispalvelusta vastaa Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Sosteri, joka on aiempina vuosina korvannut avustajien matkakuluja jopa neljältä matkalta vuodessa. Vuonna 2019 kolmas matka oli sitten liikaa.
Sosiaalityöntekijä perusteli päätöstään niin, että vuonna 2019 henkilökohtaisesta avustajasta koituneita kuluja on maksettu kahdelta matkalta runsaasti. Kyseessä oli siis viime vuonna tehdyt matkat.
Aiempina vuosina vammaispalvelu on korvannut paljon suurempiakin henkilökohtaisesta avustajasta koituneita matkakuluja. Meillä on myös aiemmin ollut aina mukana välttämättömät kolme henkilökohtaista avustajaa.
Teimme asiasta tietenkin valituksen Sosterin osoittamaan paikkaan, koska päätös ei tietenkään ollut mielestämme hyväksyttävissä. No nyt sitten saatiin päätös valitukseen, jonka mukaan sosiaalityöntekijän päätös ei ole virheellinen.
Kristallipalloa ei ole!
Kohtuullisten kustannusten raja on siis yllättäen laskenut selvästi. Päätöksessä todetaan, että yksi pidempi matka vuodessa on enää kohtuullinen. Aika radikaali muutos on siis tullut asiakkaalle ilmoittamatta korvauskäytäntöön matkakorvausten osalta. Tämä olisi pitänyt kai ennustaa kristallipallosta, jota ei ole vieläkään toimitettu.
Kuvitellaan asiaa niin, että Maiju ja minä tekisimme yhden oman matkan vuoden aikana. Tämän myötä jäisi se lemmenloma yhdessä tekemättä. Ellei sitten maksettaisi jonkun matkan kulut itse. Ja pienituloisille se on aika mahdotonta.
Suomessa on perustuslaissa taattu myös liikkumisvapaus jokaiselle ja tämä kielteinen päätös osaltaan rajaa sitä. On ikävää, että tässä tapauksessa voidaan rajoittaa vammaisen henkilön liikkumista niin ettei korvata kuluja. Ja näitä tapauksia tässä maassa on mielettömän paljon. Onneksi tästäkin voi vielä tehdä valituksen eteenpäin.
Ehkä se meiltä pimitetty 800 euroa pelastaa Sosterin talouden. Meille pienituloisille raha on todella suuri ja sen menettäminen vaikeuttaa arkea merkittävästi.
Toisaalta tämän voisi ajatella niin, että nyt ollaan osallistuttu yhteisen hyvän puolesta Sosterin talouden tasaamiseen. Haastan nyt Sosterin johdon sekä muut viranhaltijat mukaan tähän säästökuuriin. Eli jätätte lähes yhden kuukauden tulot ottamatta vastaan. Eikö olekin hyvä idea?
