Juhannusviikko on ollut täynnä muuttuvia tekijöitä ja toki myös tuleva muutto takaisin kotiin aiheuttaa stressiä. Lämpöä on onneksi riittänyt ja olihan meillä vähän aihetta juhlaankin.
Maanantaina herättiin raivaus- ja moottorisahan ääniin, kun Savonlinnan vuokratalot oli päättänyt siistiä talojen pihoja. Toinen syy tähän oli se, että kasvustot eivät aiheuttaisi vahinkoa rakennusten seinustoille. Tosin raivauksen uhreista vain yksi oli talon lähellä. Tämä siistiminen tarkoitti sitä, että ajettiin nurin lähes kaikki pensaat ja monta puuta. Vai onko oikea syy säästöt, kun nyt tarvitaan vähemmän pihatöitä.
Nyt on pakko pitää verhot kiinni, sillä kaikki ohikulkijat näkevät ikkunoista sisään. Taloyhtiömme viemärien sukitus alkaa olla ohi ja onneksi ensi viikon perjantaina muutamme takaisin kotiin, joten ei tarvitse pitkään kärsiä. Tämä evakko on opettanut muun muassa arvostamaan omaa kotia paljon enemmän.
Tiistaina aloitin jo kevyiden tavaroiden, joita voi sähköpyörätuolin kyydissä kuljettaa muuttamisen kotiin päin. Kaikki valmiiksi viety on pois muuttopäivältä. Lauantaina vietiin perille toinen kuorma ja samalla vähän siivottiin enimmät pölyt pois.
Samalla huomattiin, että asuntomme wc-pönttö on uusittu kysymättä. Ei siinä muuten mitään haittaa olisi, mutta meille oli hommattu asuntoon muuttaessa vammaispalvelun kautta matalampi pönttö. Tämä muutos tehtiin, että suihkutuoli mahtuu pöntön päälle. Uusi pönttö on hieman korkeampi ja se tuottaa ongelmia, mutta onneksi sen kanssa pärjää.
Helle on viettänyt aikaa kanssamme kuluneen viikon aikana mukavasti. Minä olen nauttinut näistä lämpimistä päivistä todella paljon, sillä jäljellä olevat lihakseni pysyvät helpommin lämpiminä ja ne toimivat paljon tehokkaammin. Lihassairauksissa on paljon eroja tämäkin suhteen, sillä esimerkiksi Maijun voimat ovat normaalia heikommat helteellä.
Ukkonen vieraili torstaina täälläkin suunnalla ja vettä tuli hurjan paljon. Pelastuslaitoksella tuntui riittävän töitä, kun kaupungilla tulvi. Sateen tauottua lähdin kauppaan ostamaan Maijulle hedelmämakeisia. Matkalla eteen tuli tulva, josta onneksi selvisin kuivin jaloin.
Juhannus ei ollut juhlaa
Perjantaina vietettiin keskikesän juhlaa eli juhannusaattoa ihan hyvässä säässä. Helle kuitenkin katosi hetkeksi, kun lämpömittarin lukemat nousivat reiluun kahteenkymmeneen asteeseen. Meidän juhannukseen ei liity mitään ihmeellisiä perinteitä. Grillattiin ruokaa ja se siitä. Ei oikein löydetty kunnon fiilistä juhlaan.
Samana päivänä tuli myös kuluneeksi seitsemän vuotta siitä, kun tavattiin Maijun kanssa ensimmäisen kerran Ilomantsissa. Ja siitä se yhteiselo sitten lähti käyntiin. Näistä merkkipäivistä huomaa, että miten nopeasti aika kuluu.
Jotenkin tuntuu, että näitä meidän vuosipäiviä riivaa joku kirous. Aina tuntuu tapahtuvan jotain odottamatonta, joka vie kaiken huomion ja oikein löydy enää sitä fiilistä. Elämä on joskus hankalaa, mutta ilman näitä huonoja päiviä ei osaisi arvostaa parempia päiviä.
Tämmöinen viikko oli siis tällä kertaa meillä. Miten sinun viikko on kulunut? Entä mitä teit juhannuksena?