Valoa tunnelin päässä? – ”välillä vaikeaa uskoa”

Taas on yksi saman asian ympärillä pyöritty kärsimysten viikko takana, mutta näkyykö lopulta valoa tunnelin päässä. Koko viikko on mennyt aika sumussa, eikä kauheasti ole edes ehtinyt kuvia ottamaan.




Talvi tekee parhaillaan kovasti tuloaan, vaikka lunta ei ainakaan täällä Savonlinnan suunnalla vielä maassa olekkaan. Ulkona on kuitenkin saanut otettua upeita kuvia, sillä kuura on koristanut maata ja kasveja hienosti.

Kuuraa maassa.

Kuuraa kasvissa.

Kuurainen lehti.

Ongelmia…

Keskiviikkona otettu kuva antaa hyvän kuvan kyseisen päivän tai oikeastaan koko viikon fiiliksistä. On todella surullista huomata, että miten henkilökohtaisten avustajien työnantaja jätetään yksin ongelmien ilmetessä. Tai oikeastaan nämä meidän ongelmat sekä todella huono tuuri asian suhteen on jatkunut jo elokuusta saakka.

Toinen ikävä huomio on varteenotettavien työnhakijoiden määrän pieneneminen minimiin. Löytyy lähinnä heitä, joiden kanssa tuntuu syntyvän ikäviä vaaratilanteita. On todella turhauttavaa aloittaa aina uudestaan ja uudestaan perehdytys. Tähän tilanteeseen alkaa olla todella väsynyt. Tuntuu kuin kaikki voimat olisi viety pois.

Mustavalkoinen kuva.

Perjantaina kävi perehtymässä uusi ehdokas henkilökohtaiseksi avustajaksi. En kauheasti uskalla iloita tilanteen parantumisesta, mutta nyt näyttää tilanne vähän valoisammalta. Päivän päätyttyä tuntui, että on todella väsynyt. Varmaan hieman helpottanut stressi sai nukkumaan paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Onneksi elämässä on kuitenkin rakas Maiju, monta ihanaa avustajaa, maailman paras fysioterapeutti ja monta muuta ihanaa ihmistä. Ilman teitä tuskin jaksaisi mennä eteenpäin. Kiitos!

Uutta Pietar.in keittiössä -keittokirjaa odotetaan jo kovasti myyntiin saapuvaksi. Kirjan on lähetetty Saksasta tällä viikolla ja perjantaiksi lähetys oli ehtinyt jo Helsinkiin. Ensi viikolla niiden pitäisi siis saapua minulle ja tämän jälkeen alkaa niiden postitus. Joko sinä olet varannut omasi? Kirja on esimerkiksi hyvä idea joululahjaksi.

Perjantaina en jaksanut julkaista edes kuvaa Instagramissa, joten lauantaina oli pakko tehdä joku söpö päivitys. Kävin aamulla kotiparturissa ja illaksi tehtiin tämmöinen kuvassa näkyvä hieno kampaus. Antennien kautta saatan kuulla mielenkiintoisia lähetyksiä avaruudesta.

Söpö kampaus.

Mutta lopuksi haluan todeta, että vaikka elämä potkii päähän tällä hetkellä todella kovaa niin asioilla on tapana järjestyä. Usko on oikeasti todella suurella koetuksella, mutta luotan yhä parempaan huomiseen. Tämä on varmaan joku sisäänrakennettu selviytymismoodi.

Että tässä tämän kertaisen viikon kuulumiset, jotka eivät kuulostaneet varmaan kovin hienoilta. Oikein hyvää tulevaa viikkoa meille kaikille!

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.