Valtava stressi painaa päälle – ”kaikesta huolimatta voittajafiilis”

Valtava stressi on ollut päällä johtuen henkilökohtaisen avustajan rekrytoinnin vaikeudesta sekä tästä koronasta. Kaikesta huolimatta on myös voittajafiilis, kun sain lopulta oman keittokirjan valmiiksi.




Edellinen viikko päättyi hyvin aurinkoiseen ilmaan, mutta maanantaina kaikki olikin aivan toisin. Viikko alkoi nimittäin sateisella ja todella harmaalla päivällä. No onneksi voi aina laittaa avustajan ulos ottamaan kuvia. ?

Harmaa syksyinen sää.

Laitaatsalmen silta harmaassa säässä.

Keittokirja valmiiksi

Tiistaina tuli sitten lopulta aika saada vuosia kestänyt projekti valmiiksi. Sain nimittäin lähetettyjä Pietar.in keittokirjan painatukseen. Kirja tietenkin valmistuu omakustanteena, mutta onneksi se ei enää nykyään ole kovinkaan kallista. Toki lihastautiliiton kautta saatu 300 euron apuraha auttoi todella paljon asiaa.

Idea tämän oman keittokirjan tekemiseen syntyi ehkä noin kuusi vuotta aiemmin. Lopulta reseptejä sain kirjoitettua todella hitaalla nopeudella ja välillä tuli jopa vuosien taukoja tekemisen. Välillä oikeasti tuntui, että kirja ei valmistu ollenkaan. Mutta onneksi sain kirjan lopulta julkaistua.

Kuva keittokirjan ruoasta.

Tykkään istua pimeässä, läppärin näytön valossa. Maijun kanssa aikoinaan yhteenmuutotaessa tuo oli suuri väännön aihe, kun vuorotellen sytytettiin ja sammutettiin valoja. Näin vuoden pimeimpään aikaan on kuitenkin mukavaa laittaa esille tunnelmavaloja.

Pimeyteen valoa!

Sain tuossa aiemmin syksyllä painehaavan takapuoleen ja sitä on nyt tehokkaasti hoidettu. Hyvät hoito-ohjeet ovat tulleet sosterin kotisairaalan kautta. Nyt haava alkaa olla jo kiinni, mutta varovainen täytyy olla asian suhteen ja muun muassa panostaa riittävästi proteiiniń saantiin. Juon lähes päivittäin lasillisen vettä tai smoothieta, jossa on 20 grammaa kasviproteiinia.

Suklaa proteiinijauhetta.

Korona hyökkäsi taas Savonlinnaan tällä viikolla, kun tapauksia tuli kahteen päivään viisitoista. Toki tuo laittaa mietityttämään muun muassa kaupassa käynnin järkevyyttä. Itse kun ei voi suojautua maskilla niin toivoisi kovasti, että ne pitävät jotka pystyvät.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa tuossa meidän lähikaupasta. Ajattelin ihmisten uskoneen maskin käyttöön liittyviin suosituksiin. Turha luulo, sillä ei näkynyt maskeja muualla kuin myynnissä sekä myyjän leualla. Tuo myyjän maskittomuus ihmetytti, sillä Kesko tiedotti äskettäin seuraavasti:

K-ryhmä noudattaa kasvosuojainten käytössä terveysviranomaisten suosituksia. Niillä alueilla, joilla on annettu yleistä voimassaolevaa maskisuositusta laajempi aluekohtainen maskisuositus, olemme ohjeistaneet kauppojemme henkilökuntaa käyttämään suojamia.

Viikon aikana on ollut paljon ajatuksia tästä ehkäpä meidän historian heikoimmasta tilanteessa henkilökohtaisten avustajien suhteen. Harmittaa suunnattomasti se, että todellakin itsestä johtumattomista syistä joutuu jatkuvasti selvittelemään vuoroja sekä rekrytoimaan uusia työntekijöitä.

Tämä vie sitten paljon aikaa kaikesta muusta elämästä, ikävä kyllä. Stressiä toki tilanne aiheuttaa, kun tarvitaan kuitenkin molemmat toisen ihmisen apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Eikä muiden valitsemien sijaisten taso ole ollut kovinkaan hyvä yleensä.

Tämän viikon kuulumiset täältä Savonlinnan suunnalta olivat tällä kertaa tässä. Mielelläni kuulisin myös sinun kuulumiset?

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.