Pohdintaa, ruokaa ja juhlintaa – ”Olemmeko ihmisjätettä?”

Kulunut viikko on taas sisältänyt kaikenlaisia hyvin mielenkiintoisia asioita. Etenkin ruoka on ollut tällä viikolla suuressa roolissa. Viikkoon mahtui toki myös taistelua kyytikeskuksen kanssa. Tarkemmin voit lukea tuosta alapuolelta.

Lauantaina käytiin kyläilemässä siskon luona, kun kummitytöt viettivät äskettäin syntymäpäiviään. Ei oltu vielä päästy käymään juhlimassa synttäreitä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Oli kyllä mukava nähdä pitkästä aikaa noita hulivilejä ja muun muassa pelata heidän kanssaan.

Kummityttö täytti seitsemän.

Juhlapöydän äärellä.

Nykyään vammaispalvelun kyytejä välittävä keskus tuo mukanaan turhan suurta jännitystä elämään. Kylään mentäessä kuljetus toimi kohtuullisen hyvin. Kotiin lähtiessä hakemaan tuli kahdelle sähköpyörätuolille liian pieni taksi, kun kuljettaja oli saanut väärää tietoa. Järjestelmään oli kirjattu kaksi matkustajaa, joista toisella on kokoontaitettava pyörätuoli.

Kyytikeskus vaati meitä maksamaan kaksi täyttä omavastuuta, jos tullaan kahdella eri taksilla. Normaalisti kyseessä on kimppakyyti ja omavastuu puolitetaan. Kyytikeskuksen mukaan vika oli toki kyydin tilaajassa eli minussa. Odotettiin sitten yli tunti meille sopivaa taksia.

Alkaa olla jo hieman turhauttavaa tämä touhu. Kyytikeskus on ajanut yrittäjät polvilleen ja autot vähenee jatkuvasti. Ei varmaan kohta uskalla lähteä yhtään mihinkään, kun ei tiedä miten kotiin pääsee. Tässä aikaa tuntea olevansa ihmisjätettä, jota voi kohdella miten vaan.

Ruoka on hyvää

Otetaan tämän viikon juttuun mukaan viime sunnuntaina tekemäni parsakeitto, joka maistui todella hyvältä. Vaikka itse sanonkin niin tätä voisi tarjota jopa ravintolassa. Resepti tähän makoisaan ruokaan löytyy TukehuPullaas -blogin puolelta.

Maanantaina leivoin pitkästä aikaa juustokakun, kun oli aihetta juhlaan. Fysioterapeuttimme voitti nimittäin edellisenä viikonloppuna sisäsoudun SM-kultaa SE-ajalla. Kakussa oli reilusti suklaata sekä turkinpippureita.

Muutenkin viikon aikana on tullut otettua paljon ruokaan liittyviä kuvia. Valmistin muun muassa tonnikalapastaa ja kuvissa olevan upean annoksen sai nauttia rakas Maiju. Viimeisessä kuvassa puolestaan on maukas kanaleipä.

Moni näiden ruokien raaka-aineista on ostettu Fiksuruoka.fi ja Matsmart -palveluiden kautta. Näin vähennetään helposti ruokahävikkiä ja samalla säästyy rahaa esimerkiksi Disneyland reissuun.

Lämmin keitto lautasella.

Upea juustokakku.

Tonnikalapastaa valmistui perjantaina -

Kanaleipä maistui hyvältä.

Subwayn valikoimiin oli lopulta tullut gluteeniton leipä ja pitihän sitä tietenkin kokeilla. Tämä kokeilu osoittautui todella suureksi pettymykseksi, kun leipä oli todella kuivaa. Tuosta voi lukea myös TukehuPullaas -blogin puolelta.

Älä osta tätä subia -

Lääkkeiden loppuun päästäminen on tehokas pakote ulos lähtemiseen. Tämän myötä tuli keskiviikkona käytyä apteekissa ostoksilla ja samalla ulkoilemassa upean auringon paisteessa. Toki kävimme myös Lidlissä aletuotteita katsomassa. Ajettiin jopa pieni ylimääräinen lenkki. Alimmassa kuvassa näkyy ulkoilun vaikutus.

Tankkaamaan abcille?

Aurinko paistaa.

Maijun joululahjaksi saama nukkekoti vaihtui lopulta Lundbyn valmistamaan. Tällä viikolla tuo upea nukkekoti sai sähkövalot.

Lundby nukkekoti.

Perjantaina oli vuorossa kuukausittainen poskiontelon punkteeraus. Nyt kun tuota on tehty jo kymmenisen kertaa niin käynnit alkavat olla ruutinia. Enää ei tarvitse kauheasti edes puuduttaa, kun on jo reikä valmiina rustossa. Mielelläni ottaisin lopputilin tuosta jutusta, mutta ei ainakaan vielä voi.

Nyt tuli kirjoitettua tekstiä hurjasti, mutta viikon aikana tapahtui paljon asioita. Miten sinun viikko kului? Joko on kevään merkkejä näkynyt?

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa