Vuosi 2019 toi mukanaan matkustelua, muutoksia ja surua

Aika kuluu todella nopeasti ja vuosi 2019 alkaa olla ohi. Nyt on siis aika miettiä, että mitä vuosi on tuonut elämään tullessaan. Vuoden aikana ollaan matkusteltu, muutoksia on tapahtunut ja suruakin on koettu. Tästä kaikesta huolimatta olen yhä elossa.




Heti tammikuussa päästiin Maijun kanssa yhteiseen tavoitteeseen eli selvitä hengissä avioliiton viisi ensimmäistä vuotta. Tämä hieman humoristinen tavoite asetettiin sen vuoksi, että toinen on oikeutettu leskeneläkkeeseen, jos toinen menehtyisi.

Maijun kanssa ulkona.

Uuden Ottobock Juvo B6 sähköpyörätuolin hankintaprosessi aloitettiin sairaanhoitopiirin kautta tammikuussa. Minulle ei voi antaa mitä tahansa sähköpyörätuola, joten hankinnassa menee aikaa. Tavoitteeksi asetettiin, että saan uuden menopelin käyttööni ennen juhannusta.

Vuoden ensimmäisen reissun teimme kesäkuun puolivälissä Helsinkiin, jossa olimme viikon. Ohjelmassa ei ollut mitään ihmeempää, joten tutustuttiin kaupunkiin sen mukaan mikä tuntui hyvältä. Käytiin muun muassa Ateneumin taidemuseossa ja Suomenlinnassa.

Maijun kanssa kuva  vuodelta 2019 Ateneumin toisen kerroksen aulassa.

Kinaporinpuiston kasvikaari.
Kinaporinpuistossa on kiva kuvauspaikka.

Muurin portin alla.

Uusi sähköpyörätuoli saapui käyttööni heti edellä mainitun reissun jälkeen. Istuma-asento tuntui heti alkuun paljon paremmalta kuin entisessä romussa. Uusi sähköpyörätuoli vaatii säätämistä ja harjoittelua. Muutos entiseen on hurja ja ei voi kuin olla iloinen tästä.

Myös makuuasentoon saa sähköpyörätuolin.

Laiturilla kuvaamassa.

Maijun kanssa ulkona vuonna 2019.

dsbygoogle.js”>

Myös surua vuonna 2019

Syyskuu toi mukanaan surullisen uutisen, kun isäni menehtyi 64-vuotiaana sairauskohtaukseen. Ajatukseen onneksi ehti vähän totuttautua, kun hän oli hetken aikaa sairaalassa ennen kuolemaansa.

Meidän välit eivät olleet mitkään parhaat, eikä oltu tavattu vuosiin. Toki sitä miettii, että olisiko voinut yrittää pitää enemmän yhteyttä, mutta ei se enää auta.

Silja Europalla vuonna 1993.

Vuosi 2019 oli täynnä muutoksia etenkin henkilökohtaisten avustajien suhteen. Muutama jo useita vuosia meillä työskennellyt avustaja vaihtui ringistä. Onneksi tilalle on kuitenkin löytynyt päteviä tekijöitä.

Elokuussa vietimme viikon esteettömällä mökillä Multialla Huvilarannassa. Tuolla jo edellisenä kesänä tutuksi tulleella mökillä voi unohtaa turhan kiireen ja keskittyä nauttimaan hiljaisuudesta.

Kahvilla pihassa.

Ahvenia ja perunaa.

Fysioterapeuttimme käymä faskiamanipulaatio koulutus on parantunut elämänlaatua kuluneen vuoden aikana. Faskia eli lihaskalvo, ympäröi lihaksia, lihasryhmiä, verisuonia ja hermoja sitoen kyseisiä rakenteita yhteen. Faskiamanipulaatio on tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin kehitetty hoitomuoto.

Myös omatoiminen hengitysharjoittelu on saanut uusia tuulia allensa, kun perinteinen vastapainepuhallukseen tarkoitettu PEP -puhalluspullo vaihtui Acapellaan. Myös saman yhteistyön kautta saatu LVR-hengityspalje on tuonut tullessaan uutta hengitysharjoitteluun.

Acapella hengitysja esite.

Hengityspalje ja maski.

Vuoden kolmas ja viimeinen reissu tehtiin joulukuun alussa Helsinkiin, jossa Hartwall Arenalla esiintyi Juha Tapio. Tämä konsertti oli hänen viimeinen ennen keikkataukoa. Ei voi kuin kehua hänen esiintymistä.

Samalla reissulla oltiin koko pitkä viikonloppu Helsingissä. Pitkän sekä raskaan syksyn jälkeen tuo irtiotto arjesta teki todella hyvää.

Tämmönen oli vuosikymmenen viimeinen vuosi täällä suunnalla. Pääset lukemaan tarkemmin vuoden tapahtumista jutussa olevien linkkien kautta. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Piristävä palaute.

Maiju ja Pietari.

Maiju söpöliini.

Kahvia ulkona perjantaina.

Minä ja uusi yleiskone.

Hyvästit kesälle.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa