Kasveja ja kekkerit – nyt viikon kuulumiset luettavissa

Kasveja ja kekkerit olivat tämän viikon kohokohtia. Näiden lisäksi viikkoon on mahtunut myös airfryer sämpylöiden valmistusta sekä pettymyksiä.

Olen likinäköinen eli en näe kunnolla kauas. Ensimmäiset silmälasit sain 16-vuotiaana, kun en nähnyt oikeastaan yhtään mitään. Nykyään silmälasien linssien voimakkuudet ovat yli -7. Nuo lukemat ovat aika suuria ja oikeasti ilman laseja olisin suuressa pulassa. Kotona ollessani tutussa ympäristössä pystyn liikkumaan jopa ilman silmälaseja, mutta muualla olisi aivan liian vaarallista.

Ilman silmälaseja en näe kasveja parvekkeella.
Yllättäen näytän erilaiselta ilman silmälaseja.

Meidän toisesta koronarokotteesta on aikaa jo yli kaksi viikkoa, joten rokotteen teho alkaa olla kuulemma parhaimmillaan. Nyt voi alkaa vähän vapaammin liikkumaan, mutta on kuitenkin syytä noudattaa koronaan liittyviä ohjeistuksia. Noista leviämään alkaneista muunnoksista, kun ei voi olla mitenkään varmoja rokotteen toimivuudesta niihin.

Käytiin Maijun kanssa tiistaina Lidlissä ensimmäistä kertaa syyskuun jälkeen. Tykkäsin ennen kovasti käydä ruokakaupassa, mutta nykyään tuo ärsyttää suunnattomasti. Etenkin muiden asiakkaiden käytös ottaa päähän. Aivan kuin se ruoka olisi juuri nyt loppumassa maailmasta. Onneksi on olemassa kauppakassipalvelu. Harmi vaan, ettei tällä suosikillani.

Lidlin edessä kuvassa.
Tuolla se on, nimittäin Lidl.

Kasveja on kasvateltu

Meidän parvekepuutarha kukoistaa, kun saatiin lopulta siirrettyä kasveja isompiin ruukkuihin. Viikko on ollut vähän harmaa ja myös kasvit kaipaisivat enemmän aurinkoa. Kun nämä kasvit ovat nyt päässeet kasvamisen vauhtiin niin paljastui unohdus. En nimittäin muistanut, että olin istuttanut myös munakoison siemeniä. Saa nähdä, että minkälainen sato tänä vuonna saadaan.

Parvekkeella kasveja sekä grilli.
Upeat kasveja parvekkeella.
Kasveja kastelemassa parvekkeella.
Pitäähän niitä kasvija välillä kastella.

Tykkään syödä aamuisin kaurapuuroa ja nyt tämä innostus on tarttunut myös Maijuun. Tässä yksi päivä kaurapuuroa jäi pari desiä tähteeksi, ja biojätteen mukana se ei tietenkään lähde. Päätettiin siis kokeilla valmistaa niistä sämpylöitä. Yllättäen paistettiin ne airfryerissa, todella hyviä sämpylöitä tuli.

Airfryerissa paistettuja sämpylöitä.

Kummipoikani Eeropekka valmistui ammattikoulusta metsäkoneenkuljettajaksi tänä keväänä. Tämä kertoo siitä, että aika juoksee, mutta minä en edelleenkään. Vastahan hän ryömi pyörätuolin ympärillä. Käytiin sunnuntaina hänen pienimuotoisissa valmistujaisissa, joissa oli tietenkin varmistettu koronaturvallisuus.

Yhteiskuva Eeropekan kanssa.
Hedelmillä koristeltu täytekakku.
Täytekakku oli hyvää.

Kuluneen viikon aikana on ollut hyvin viileää, eikä tosiaankaan uskoisi kesän olevan edessä. Pipo piti oikein kaivaa esille uudelleen, kun meinasin jäätyä. Ulkona on kaikesta huolimatta tullut käytyä lähes joka päivä, sillä nyt on kalenterin mukaan kesä. Kävin ajamassa vähän tuntemattomamḿilla alueilla, kuten Savonlinnan Hernemäen omakotitalo alueella.

Piti kaivaa pipo esiin, kun oli niin kylmää.
Pipo päässä pakkasella, eiku kesäsäässä.
Myrskyn jälkeen on poutasää.

Vähän mietteliäänä lähdettiin kohti viikonloppua, sillä kesä lähestyy ja on vajaus henkilökohtaisista avustajista. Rinki pyörii, kun ihanat avustajat joustavat. Tilanne on useaan kertaan näyttänyt helpottavan, mutta syystä tai toisesta ei ole uutta avustajaa löydettykään. Luotto ihmiseen alkaa olla aika koetuksella.

Tämmöisessä tilanteessa henkilökohtaisen avustajan työnantaja jää todella yksin. Laki toki määrää kaikenlaista, mutta harvoin tässä maassa viranomaisten toimintaan puututaan. Kesälomat alkavat nimittäin kohta ja edelleenkään ei ole mistään löydetty edes kesäksi sijaista.

Uskon kuitenkin, että asiat muuttuvat vielä paremmaksi. Ja jos olet työtä vailla niin täällä sitä olisi tarjolla.

Pysäköin sähköpyörätuolin kiellettyyn paikkaan.
Tähän ei kuulemma saisi pysäköidä, mutta minkäs teet!

Tässä oli toukokuun viimeinen viikko vuodelta 2021. Toivottavasti jaksoit lukea jutun loppuun asti. Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.