Aktiivinen elämä 10-vuotta – ”elämä antaa paljon, kun elää”

Aktiivinen elämä 10-vuotta – ”elämä antaa paljon, kun elää”

Aktiivinen elämä minun osalta täytti kymmenen vuotta maaliskuussa. Tässä siis juttua tästä hyvin mielenkiintoisesta vuosikymmenestä.

Muistin tuossa yksi päivä, että kymmenen vuotta sitten heräsin eloon oikein kunnolla. Sitä ennen olin lähes kolme vuosikymmentä tuhlannut elämästäni jumittamalla kotona. Toki olin netissä tehnyt kaikenlaista, mutta kotona jumittaen kuitenkin.

Tästä aktiivinen elämä alkoi.
Kesäkuussa 2013 ruokafestareilla.

Kaikki muuttui täysin lopulta yllättävän nopeasti. Kolmisen kuukautta aiemmin äiti oli menehtynyt rintasyöpään ja aloin tosissani miettimään, että onko tässä touhussa enää mitään järkeä. Oli päätöksen aika, jumitanko lopun elämäni vai alanko elää omaa elämääni. Kynnys lähteä yhtään mihinkään oli noussut käsittämättömän suureksi.

Minä päätin kuitenkin voittaa haasteet ja nousta ylös. Muistan kuinka suoraan sanottuna ahdisti ja pelotti lähteä liikkeelle. Ulkona käyminen vielä meni, mutta muiden ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tuntui voittamattomalta. Minulla ei ollut edes kunnollisia vaatteita ulkoilmaan lähtemiseen. Puhumattakaan siitä, että hengitystuen olisi saanut kunnolla sähköpyörätuolin kyytiin. Eikä silloinen sähköpyörätuolikaan ollut kovinkaan hyvä.

Heinäkuussa 2014 festivaalitunnelmissa, mustat lasit ja lei kaulassa
Lontoossa 2015 huhtikuussa.

Ensimmäinen kunnon liikkeelle lähtö oli Juha Tapion konsertti Savonlinnasalissa maaliskuun 17. päivä 2012. Olen aina tykännyt kovasti hänen musiikistaan, mutta tuo livenä näkeminen ja kuuleminen oli todella hieno kokemus. Ja se fiilis itsensä haastamisesta ja pelkojensa voittamisesta oli todella mahtavaa. Aiemmin minulla ei ollut edes henkilökohtaista avustajaa kodin ulkopuolella.

Huhtikuun alussa lähdettiin sitten veljien kanssa Tallinnan 22 tunnin risteilylle. Tuo reissu Arttu Wiskarin keikkoineen ja lyhyen maissa käynnin kera oli se viimeinen innostus lähteä liikkumaan. Tuon reissun jälkeen kanssani asuneen isoveljeni Henrikin kunto heikkeni ja hän menehtyi. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että hän saattoi huomata minun pärjäävän ja antoi itsellensä luvan luovuttaa.

2016 keväällä elettiin kiekkohuumaa.
Hyvin pukeutuneena tammikuussa 2017..

Aktiivinen elämä tuonut paljon

Elettävä elämä on tuonut mukanaan paljon upeita asioita. Aluksi liikuin todella paljon niin lähellä kuin aiempaan reviiriin verrattuna kaukana. Samoihin aikoihin laitettiin myös uuden sähköpyörätuolin hankinta käyntiin. Tuossa meni aikaa reilusti yli puoli vuotta. Lopulta apuväline saatiin käyttöön ja liikkuminen helpottui entisestään. Olihan tuossa sähköpyörätuolissa tosi paljon vikoja, mutta tuossa vaiheessa se oli huomattava parannus aiempaan.

Tuskin olisin koskaan tutustunut Tuiskun kanssa, jos en olisi tehnyt muutoksia elämäntyyliin. En usko, että hän olisi koskaan edes eksynyt tänne blogiin, jos en olisi ollut aktiivisesti elävä ihminen. Paljon olisi tässä elämässä jäänyt tekemättä ilman Tuiskua. Ensimmäisenä tulee mieleen oman yhteisen asunnon ostaminen tai Lontoon matka. Tarvitsen rinnalleni ihmisen joka välillä sanoo, että onko tuossa touhussa mitään järkeä.

Toukokuu 2018 oli viileähkö.
Elokuussa 2019 käytiin mökkeilemässä.

Aktiivinen elämä on johtanut myös siihen, että olen uskaltanut tarttua rohkeasti uusiin haasteisiin elämässä. Yhtenä esimerkkinä pidän sitä, että olen uskaltanut alkaa toimia henkilökohtaisten avustajien työnantajana. Nuorempana kuvittelin, että ei minusta ole tuollaiseen. Mutta elämä antaa todella paljon takaisin, kun uskaltaa elää rohkeasti.

Viimeisimmän vuoden aikana olen lisännyt aktiivisuutta entisestään. Olen muun muassa tullut valituksi Savonlinnan kaupungin vammaisneuvoston sekä Hengityslaitepotilaat ry:n hallituksen jäseniksi.

Lopuksi suuri kiitos kaikille teille, jotka olette rohkaissut minua näiden vuosien aikana. Olette kaikki mahtavia!

Kahvilla Savonlinnan torilla kesällä 2020.
Syksyllä 2021 oli hymy herkässä.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.