Minä ja polyamoria

Minä ja polyamoria

Polyamoria on varmasti monelle tuntematon asia. Tällä kirjoituksella haluan tuoda esille oman henkilökohtaisen kokemukseni, miten tajusin itse olevani polyamorinen. Haluan korostaa, että kyseessä on minun näkemykseni, eikä tarkoita jokaista polyamorista ihmistä.

Miten voisin selittää jotakin, joka on aina ollut minulle ilmiselvää, mutta ei ympäröivälle maailmalle? Kyse on siitä, että kykenen tuntemaan ja luomaan romanttisia ja läheisiä suhteita useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan. 

Monogaaminen yhteiskunta on aina ollut minulle hyvin hämmentävä käsite. Että koko universumissa on olemassa yksi henkilö, joka täytyy vain löytää ja hän maagisesti pystyy täyttämään kaikki emotionaaliset ja fyysiset tarpeeni. Havahduin siihen paineeseen löytää tällainen ihminen jo murrosiässä. Yritin mahtua muottiin, joka ei ollut alun alkaenkaan tehty minua varten. Annoin satuttaa itseäni, sillä huonon itsetunnon lisäksi ajatuksia kalvoi jatkuva pakko onnistua miellyttämään täydellisesti juuri Sitä Yhtä Oikeaa. Tein itselleni fyysisesti sekä henkisesti vahingollisia asioita. 

Vasta näin aikuisiällä, kun heräsin lopullisesti omaan seksuaalisuuteeni, oikeuteen olla olemassa ja kokemassa tasavertaisesti elämää vammastani huolimatta, törmäsin polyamoriaan. Jokin päässäni nyrjähti varmasti lopullisesti paikoiltaan. Olinhan jo naimisissa, rakastunut puolisooni syvästi ja tullut hiljattain esiin raskaan verhon takaa muunsukupuolisena. Olin jo ollut rohkea, mitä elämä minusta vielä haluaisi? Hetken, olin täynnä vihaa. Miksi en voi olla normaali edes jossain? Olinko kiittämätön, ilkeä ja täysin kusipää? Mutta sisältäni puskeva ääretön huojennus ja hyvä olo kertoi jotain ihan muuta. 

“Polyamoria-sanassa yhdistyy kreikan kielen sana poly joka merkitsee ’useaa’ ja latinan kielen sana amor joka merkitsee ’rakkautta’. Sananmukaisesti polyamoria siis kääntyy ’useaksi rakkaudeksi’. Tyypillisimmillään voisi nähdä, että polyamoriassa pyritään syviin, pitkäkestoisiin ihmissuhteisiin, joskin monenlaisia käytännön suhdemalleja esiintyy. Polyamorinen ihminen voi olla seksuaaliselta suuntautumiseltaan esimerkiksi hetero, homo, lesbo tai bi (muitakin toki löytyy). Hän voi olla myös aseksuaali tai aromanttinen, huolimatta polyamoria-termin romanttisista painotuksista.” – Lainaus Polyamoria – Monisuhteisuus ry:n sivuilta polyamoria.fi

Polyamoria on yksi monisuhteisuuteen kuuluva ihmissuhdemuoto ja ajattelu- ja elämäntapa. Sitä noudattavalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia ja/tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde. Kukin suhteeseen osallistuja on tietoinen suhteen muodosta ja suostunut osaksi polyamorista suhdekuviota. – Wikipedia

Nämä olivat ensimmäisiä tekstinpätkiä, jotka aiheesta luin. Kun palaset alkoivat hiljalleen löytää paikkansa ajatuksissani, oli seuraava vaihe varmasti se kaikista vaikein. Kertoa asiasta Pietarille. Se on ollut ja tulee varmasti olemaan elämäni vaikeimpia keskusteluja aloittaa. Pelkäsin ihan valtavasti hylkäämistä, sitä että minut painettaisiin maanrakoon, kuten koko nuoruuteni olin itse itsestäni ajatellut. Että epäonnistuin. Epäonnistuin maailman tärkeimmässä asiassa, rakkaudessa. Rakkaus, joka oli jotain, mitä en tulisi ikinä osaamaan täydellisesti ja nyt käyttäisin sitä vielä väärin ja satuttaisin toista ihmistä. Ihmistä joka on minulle niin rakas. Olin niin monta vuotta ollut aivan sataprosenttisen varma, että olin vain yksinkertaisesti väärin. Sain yllättyä.

Keskustelumme jälkeen meni monta päivää, kun hiljalleen tajusin, miksi maailma näytti yhtäkkiä aivan erilaiselta. Kaikki kyllä kulki eteenpäin, ulkona ajoi autoja ja pilvet lipuivat horisontissa. Tietokonepöytäni oli yhä täynnä tavaraa, olin henkisesti ihan yhtä kesken, kuin seuraavan kirjani kirjoitus, eikä pyörätuolikaan ollut hävinnyt mihinkään. Jokin oli kuitenkin pysyvästi muuttunut. Olin vihdoin tajunnut, mitä on rakkaus. Mitä se on juuri minulle, minun maailmassani ja rajoissani. Rakkaus on jotain, mitä en voi koskaan antaa liikaa. Se saa minut aina nöyrtymään, oppimaan uutta toisesta kuten itsestänikin. Se tekee hyvää, kasvattaa ja välillä itkettää. Se ei kulu käyttämällä, jakamalla tai kertomisella ääneen. Kaikki se hyvä on aina ollut minussa ja vain heijastuu toisesta ihmisestä luoden säteitään ympärillemme. Rakkaus on kommunikaatiota, puhumista asioista, niin paljon että kyllästyttää. Myötäiloa, iloitsemista toisen kanssa ja toisen puolesta. Vaikeita hetkiä, jotka on kevyempi kantaa mitä enemmän niitä pystyy jakamaan muidenkin hartioille. Hyväksymistä, ihastumista, kuuntelemista. Sitä, että tietää olevansa arvostettu, arvokas ja osaa myös arvostaa toisia. Avoimuutta. 

Minulla on oikeus rakastaa ja olla rakastettu. Ihastua ja olla ihastumisen kohde. Harrastaa seksiä jos haluan ja oikeus olla tekemättä mitään seksuaalista, jos se on päätökseni. Minulla on oikeus tehdä maailmastani valoisa paikka. Mikä tärkeintä, kaikki se, mitä olin joskus lapsena rakkaudesta lukenut satukirjoista, olikin totta. Että jossain oli se ihminen, joka löysi minut yksinäisestä linnastani, avasi muurien portin. Otti kädestäni kiinni ja hymyillen kysyi; “Oletko valmis seikkailuun?” Sillä sitä sinä olet minulle Pietari. Vapaus. Ja jos joskus kohtaan ihmisen, joka näkee minut kuten sinä näit silloin, lupaan ottaa häntä kädestä ja kuiskata: “Älä pelkää, seikkailu ei ole vielä ohitse”. 

Tuisku