ADD on minulla oleva, enemmänkin ominaisuus kuin mikään sairaus. Halusin julkaista kirjoituksen siitä, miltä se minusta tuntuu. En ole lääkäri, eikä kirjoitukseni ole yleispätevä kaikkien ADD:n kanssa elävien kohdalla. Lopussa oleva lainaus on Aivoliiton sivuilta.
On hiljaista. Olen täällä pimeässä, herään vähän kerrallaan uuteen aamuun kanssasi. Ulkoa kuuluu ääniä, lintujen laulu kuulostaa korkealta ja siihen sekoittuu ihmisten puhetta. Sinut autetaan pyynnöstäsi ylös, on vaikeaa antaa täsmällisiä ohjeita, joten olet iloinen että läsnä on tuttu avustaja. En saa selvää, mitä puhutaan. Yritän kuunnella, kaikki tuntuu hitaalta ja sekavalta. Olet noussut ylös ja juot aamukahviasi. Ympärillä olevat äänet ja puheen sorina puuroutuu aivoissasi sekavaksi mössöksi, siispä käsken sinut tekemään jotain muuta. Tartut kännykkään ja lueskelet kymmenettä artikkelia sinua kiinnostavista aiheista, aamupalasi on unohtunut pöydälle ja kahvisi, no, se on kylmää. Se ei riitä, laitan sinut muistelemaan viikko sitten näkemääsi elokuvaa. Niin, olit lukemassa jotakin. Joku muistuttaa lääkkeistäsi, turhaudut ja viidentoista minuutin päästä juot kylmenneen kahvin. Otat lääkkeesi ja samalla muistat, mitä tänään pitikään oikeasti tehdä. Tekee mieli puhua mitä sattuu, suusta ei silti välttämättä tule mitään ulos. Minä olen täällä, et tarvitse ketään muuta. Pidän huolta sinusta, annan uutta informaatiota jatkuvana virtana ja kaikki se on se mitä tarvitset. Kuin istuisit huoneessa, joka on täynnä päällä olevia televisioita. Kaikissa eri kanava auki ja volyymisäädöt vaihtelevat. Kliseistä, mutta totta. Koitat sammuttaa niistä edes muutaman, mutta vasta kun lääkitys alkaa toimia. Muutoin vain kuuntelet miten päässäsi oleva sisällissota laajenee ja et pysty käsittelemään sitä.
Hyvyys kantaa
Mutta enhän minä läpeensä paha ole, en lainkaan. On paljon hyvääkin. Kun pääset lopulta hyperfokukseen, joka sinulla nyt sattuu olemaan, voit tehdä asioita täysin keskittyneesti. Kirjoitat tekstiä, piirrät piirroksen ja olet oikeasti taitava siinä, mitä teet. Uppoudut lukemaan kiinnostavasta asiasta ja opit sen ulkoa. Kerrot näitä myös ympärillä oleville ihmisille. Olet fiksu, pärjäät ja kuten se psykologi sanoi, et ole tyhmä. Minä olen silti yhä täällä, enkä jätä sinua, muistathan. Kun tietotulva, ihmissuhteet tai kommunikaatio on liikaa ja televisiot menevät taas päälle, olen täällä. Saat ajatuksen ja toisen, toteutat osan ja osa unohtuu. Unohdat syödä, juoda ja vastata viesteihin. Pidän sinua kädestä kun illalla olet väsynyt ja päähäsi sattuu. Sinua itkettää, haluaisit että aivosi toimisivat kuten muilla. Turhautuminen syö sinua, enkä tahtoisi tuottaa sinulle murhetta. Näen kuitenkin, mihin pystymme yhdessä. Kirjoitimmehan tämänkin tekstin yhdessä. Puhun täältä lääkeverhon takaa, käteni on siirtynyt puristavasta otteesta hyväilemään kevyesti olkapäätäsi. On hyvä olla, televisiot hetkeksi vaienneet ja kohinan keskeltä nousee ajatus; sinä riität. Minun nimeni on ADD.
Add on yksi adhd:n kolmesta ilmenemismuodosta. Siinä oireet painottuvat tarkkaavuuden säätelyn vaikeuksiin (vaikeus suunnata ja ylläpitää tarkkaavuutta, vaikeus vaihtaa tarkkaavuuden kohdetta tarvittaessa, häiriöherkkyys, taipumus lykätä aloittamista jne.). Impulsiivisuutta voi ilmetä joissakin tilanteissa, mutta ei yhtä usein tai laajasti kuin yhdistetyn tyypin ilmenemismuodossa (adhd). Aktiivisuuden säätelyn vaikeus voi painottua aliaktiivisuuteen. Usein add:ssä on myös toiminnanohjauksen ongelmia. Add voi vaikuttaa myös esimerkiksi sosiaalisten taitojen käyttöön ja tunnesäätelyyn. Hoidossa painottuvat tarkkaavuuden tukemisen keinot, toiminnanohjauksen tuki jne. Lääkehoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin muutenkin adhd:ssä.
Anita Puustjärvi, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, linjajohtaja, oyl, KYS
