Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Vastaavasti voisi sanoa ainakin minun elämänhalusta, sillä se vain kasvaa, kun vuosia tulee lisää.
En koskaan olisi uskonut, että elän mitenkään lähelle neljänkymmenen vuoden ikää. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja tämän vuoden elokuussa mittariin tulee peräti ikää 38-vuotta, jos tietenkin luoja suo. On oikeasti todella hullua ajatella, että minä olen jo keski-ikäinen ukko. Tästä toki jo kotona usein kuittaillaan, tietenkin leikkimielisesti. Eikä se oikeastaan haittaa minua yhtään.
Kävin tuossa taannoin neurologin vastaanotolla ja hän ei ollut minua koskaan aiemmin tavannut. Epikriisiin oli sitten kirjoitettu, että potilas on yllättävän hyvässä kunnossa. Laittoi tuo lausunto hieman hymyilyttämään, mutta ei hän kovinkaan väärässä ollut. Ei minun ikäluokassa kovinkaan montaa Duchennea ole enää elossa. Kardiologin vastaanotolla puolestaan sain kuulla, että sydän on yhtä hyvässä kunnossa kuin aiemmin. Sydämen vajaatoiminnan lääkitystä puolestaan jopa vähennettiin.
Tässä on oikeasti käynyt jo useamman kerran mielessä, että on aivan pakko käydä miettimään esimerkiksi ruokavaliotaan. Jos tämä Duchennen lihasdystrofia ei minua nitistä suhteellisen nuorena, niin ei sitä kyllä tee mikään suonitukoskaan. Ruokavalioon olen yrittänyt lisätä kasviksia ja pyrkinyt puolestaan vähentämään rasvan sekä suolan käyttöä. Ei vara venettä kaada, sanoo vanha kansa.
Ei elämästä voi koskaan tietää, että mitä se tuo milloinkin meille eteen. Niin kuin olen useasti aiemmin maininnutkin, että ei minun kuulemma pitäisi olla edes enää elossa. Minusta tämä elämän mahtavuus on juuri siinä, että tämä elo tällä maapallolla on niin arvaamatonta. Huominen voi olla kenen tahansa meistä viimeinen päivä. Mutta toisaalta voidaan julkaista uusi läpimurto jonkun vaikean sairauden hoitoon ja tämä tuo tuhansille ihmisille uutta toivoa. Siksipä kannattaa ehdottomasti elää toivossa paremman huomisen puolesta.
Haluaisin ehtiä tekemään…
Usein sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Näin voisi sanoa myös minun toiveista elämän pituuden suhteen. Haluaisin ehtiä tekemään vielä paljon asioita, olemaan muille ihmisille esimerkkinä sekä etenkin olemaan piikkinä muiden lihassa. Minulla ei kuitenkaan ole enää mitään menetettävää elämän suhteen. Olen saanut elämältä paljon enemmän kuin olin odottanut. Yritetään siis jatkaa positiivisesti eteenpäin, uskoen parempaan huomiseen.
