”En voi luovuttaa…” – Yleisimmät verenluovutukseen liittyvät väärinkäsitykset

Verenluovutuksen infopuhelimessa vastataan päivittäin kymmeniin puheluihin sekä sähköposti- ja Facebook-viesteihin, joissa kysytään mm. verenluovutuksen edellytyksistä.



Tässä useimmiten toistuvat myytit, joita sairaanhoitajat päivittäin kysyjille täsmentävät. Moneenkaan väittämään ei ole yksiselitteistä oikein tai väärin -vastausta, sillä luovutuskelpoisuus arvioidaan aina henkilökohtaisen kokonaistilanteen pohjalta.

Lääkitys estää verenluovutuksen.
Suurin osa lääkkeistä ei ole este verenluovutukselle. Yleisimmin luullaan väärin, että kaikki verenpaine-, astma- tai masennuslääkkeet estäisivät verenluovutuksen.

Lääkettä tärkeämpi tieto meille on tilanne tai sairaus, jota henkilö lääkitsee. Se voi olla este verenluovutukselle, ei lääke itsessään, sairaanhoitaja Hanna Jacob Verenluovutuksen palveluyksiköstä toteaa.

Lääkeainepitoisuudet luovuttajan veressä ovat matalia, ja ne ovat käytännössä plasmassa. Yhden luovuttajan plasmaa siirtyy verensiirtohoidossa vain hyvin pieni määrä potilaaseen, jossa tuo pieni määrä vielä laimenee potilaan koko verimäärään.

Minulla on tatuointeja, joten en voi luovuttaa.
Tatuoinnit eivät estä verenluovutusta vaikka ne olisivat pistokohdassa, kunhan tatuoinnin otosta on kulunut vähintään 4 kk.

Ainoastaan aivan tuoreen tatuoinnin kanssa ei siis voi tulla luovuttamaan verta. Sama varoaika koskee myös lävistyksiä, Jacob täsmentää.

Olen ollut leikkauksessa puolen vuoden sisällä, en siis voi luovuttaa.
Leikkauksen aiheuttamat verenluovutustauot vaihtelevat paljon, yleisimmin yhdestä viikosta neljään kuukauteen. Esimerkiksi polven tai lonkan proteesileikkauksesta seuraa vähintään neljän kuukauden varoaika, mutta silmän taittovirheleikkauksesta vain viikon.

Puolen vuoden käsitys tulee vanhasta ohjeistuksesta, jota muutettiin muutama vuosi sitten.

En tiedä veriryhmääni, joten en voi luovuttaa.
Luovuttaakseen verta ei tarvitse tietää omaa veriryhmää eikä muitakaan veriarvoja. Jokaisen luovutuksen yhteydessä määritellään luovutetun veren veriryhmä sekä testataan veriturvallisuuden kannalta tärkeät infektionäytteet.

Ensimmäisen luovutuksen jälkeen oman veriryhmän saa tietoon noin viikon kuluttua, jolloin sitä voi tiedustella verenluovuttajien maksuttomasta infopuhelimesta, Jacob kertoo.

Minulla on yleinen veriryhmä, joten minua tuskin tarvitaan
Verenluovuttajia tarvitaan jokaisesta veriryhmästä. Jos veriryhmäsi on yleinen, olet tärkeä luovuttaja, koska myös isolla osalla potilaista on yleinen veriryhmä. Näin ollen tarvetta veriryhmällesi on jatkuvasti.

Olen liian vanha, vereni ei varmaan enää kelpaa?
Jos on terve, niin verta voi luovuttaa siihen päivään asti, kunnes täyttää 71 vuotta. Ensiluovutus tulee kuitenkin tehdä alle 60-vuotiaana. Jos haluaa luovuttaa yli 65-vuotiaana, tulee verenluovutuksessa käydä vähintään joka toinen vuosi.

Muissakin maissa iäkkäimpien luovuttajien kohdalla edellytyksenä on säännöllinen, aktiivinen luovuttaminen vähintään joka toinen vuosi. Päädyimme Suomessa tähän samaan muuttaessamme ohjeistusta yläikarajan osalta muutama vuosi sitten.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.

Vastaa