Ensimmäinen korona vuosi on takana. Korona iski meille Suomeen kovalla voimalla noin vuosi sitten. Alkuun tilanne tuntui todella pelottavalta, sillä tietoa tästä salakavalasta viruksesta ei ollut kunnolla saatavilla. Tämä juttu kertoo siitä, että miten minä olen kokenut tämän ajan, jota kukaan ei olisi millään osannut käsikirjoittaa.
Näin riskiryhmään kuuluvana koronatilanne oli viime keväänä ahdistavan pelottava. Tilanne tuli niin yllättäen, sillä asiantuntijat olivat sitä mieltä, että ei korona kunnolla tänne Suomeen iske. Eikä mennyt kovinkaan montaa viikkoa, kun päälle iski korona kaikkine poikkeustiloineen. Paniikki oli lähes valmis, kun riskiryhmät ja ikäihmiset yritettiin määrätä koteihinsa. Moni palvelutaloissa tai muissa asumisyksiköissä asuva pidettiin oikeastaan laittomasti vankina usean kuukauden ajan.
Korona iski tänne Savonlinnaan kunnolla oikeastaan vasta tämän 2021 vuoden alussa, kun tuli kaksi erillistä isompaa tartuntaketjua. Toinen näistä lähti käyntiin Helsinki-Savonlinna bussimatkalta, jossa joku levitti koronaviruksen eteläafrikkalaista muunnosta. Tästä seurasi yhteensä 64 jatkotartuntaa. Toinen ketju puolestaan lähti käyntiin opiskelijaillasta. Molemmat näistäkin olisi voinut välttää, mutta vain itsensä ajatteleminen on niin tärkeää nykyään.
Hamstraamaan, hamstraamaan…
Tietoa tuosta näkymättömät vihollisesta oli silloin keväällä niin vähän, että kaikkien piti varautua pahimpaan. Meillä Suomessa tämä varautuminen ymmärrettiin pitkälti väärin. Moni luuli nimittäin, että pitää mennä kauppaan hamstraamaan. Jauhelihan sekä wc-paperin myynti räjähti käsiin ja kauppojen hyllyt tyhjenivät. Hätävarana olisi oikeasti hyvä pitää esimerkiksi säilykkeitä. Ei helposti pilaantuvaa jauhelihaa tai wc-paperia, jota valmistetaan Suomessa todella paljon.
Alkuun välttelin jopa ulkona liikkumista, kun ei voinut olla mistään varma. Sittemmin pelko onneksi laantui ja ulkoilu ei enää pelottanut. Keväällä henkilökohtaiset avustajat hoitivat kauppaostokset ohjeiden mukaan. Kesällä helpommassa tautitilanteessa kävimme itse kaupassa. Syksyllä aloimme käyttää Savonlinnan Prisman kauppakassipalvelua. Paluuta entiseen ei varmaan tämän osalta enää ole.
Ainoa arkea alkuun suuresti mullistanut asia oli Kelan päätös keskeyttää lähipalveluna järjestettävä fysioterapia. Etänä fysioterapiaa sai järjestää, mutta esimerkiksi meidän kohdalla se olisi ollut täysin hyödytöntä. Onneksi vammaisjärjestöt, palveluntuottajat ja tietenkin me asiakkaat nostimme asiasta metelin. Kela tuli nopeasti järkiinsä ja fysioterapia sai jatkua.
Koronan puhkeamisen jälkeen ei ole kauheasti voinut liikkua kotipaikkakunnan ulkopuolelle. Heinäkuussa tilanne koronan suhteen oli Suomessa sekä Virossa ihmeen hyvä. Lähdimme silloin matkaan, kohteena oli arvatenkin Tallinna. Matka herätti ihmetystä, mutta riski sairastumiseen Savonlinnan alueella oli silloin suurempi. Turisteja oli täällä Savonlinnassa nimittäin enemmän kuin Tallinnassa.
Ensimmäinen korona vuosi toi myös hyvää
Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta koronan myötä tullut ylimääräinen aika on tuonut elämääni myös useamman positiivisen asian. Ensinnäkin sain ikuisuusprojektina pidetyn keittokirjan valmiiksi, kun olin enemmän kotona. Ei Pietari.n keittiössä ole noussut mitenkään suureksi hitiksi, mutta sain sen valmiiksi ja siitä olen tyytyväinen.
Aloitin myös opiskelemaan muun muassa hakukoneoptimointia avoimessa ammattikorkeakoulussa. Tästä on ollut jo näkyvää hyötyä blogin ylläpitoon. En olisi uskonut, että opiskelisin enää koskaan. Mutta kaikkea tämmöiset kulkutaudit voikin saada aikaan.
Korona jatkaa yhä kovasti taistella meitä vastaan ja yhä täytyy olla kaikkien hyvin varovaisia asian suhteen. Tietenkin myös meidän jo rokotetttujen. Jaksetaan yhdessä eteenpäin! Koronasta tarkemmin tietoa THL:n sivuilta.
