Ulkoilun iloa, hämmentävä yhtiökokous ja juhlaa

Ulkoilun iloa vaihtelevassa kesäsäässä on koettu tämän viikon aikana. Lisäksi viikkoon on mahtunut muun muassa hämmentävä yhtiökokous, vamasten nimipäiviä ja pakastimeen säilöttyjä makeita mansikoita.

Tämän viikon aikana vietettiin Maijun sekä minun nimipäiviä, joten oli aihetta juhlaan. Tiistaina vietettiin Pietarin päivää ja sen kunniaksi leivottiin voileipäkakkua kulhossa. Kinkulla täytetty kakku oli todella hyvää. Maijun nimipäivänä puolestaan syötiin macarons-leivoksia ja Pirkka Amppari virvoitusjuomaa. Lapsuuden suosikkijäätelöstä tehty virvoitusjuoma epäilytti pitkään, mutta kun sain maistaa niin se oli todella hyvää.

Voileipäkakku lautasella.
Ihanaa voileipäkakkua se on!

Olen joissakin asioissa taikauskoinen. Esimerkiksi uuden henkilökohtaisen avustajan töissä aloittamista en nykyään uskalla kehua, sillä se ei kovinkaan usein ole tiennyt hyvää. Tuskinpa nämä asiat oikeasti liittyvät toisiinsa millään tavalla, mutta kannattaa olla varovainen. No nyt pitkä tuskainen jakso on ohi ja kaikki vakituiset avustajan paikat on täytetty.

Edellisen viikon sunnuntaina saatiin pakastettua kesää, kun sisko perheineen kävi keräämässä meille mansikoita. Nämä kesäiset herkut oli kerätty Marjatila Kirmaselta. Heidän mansikat ovat ehdottomasti paikkakunnan parhaat. Ja toki mansikoita oli pakko myös syödä samantien.

Mansikoita pakastepusseissa.
Lähes viisi kiloa mansikoita matkalla pakastimeen.

Keskiviikkona oli meidän taloyhtiön vuosittainen yhtiökokous ja pitihän sinne tietenkin mennä osallistumaan, kun on kuitenkin osakas. Monellehan on yllätys, että vammainen henkilö voi omistaa asunnon ja jopa päättää itse mitä sille asunnolle tehdään. Tämä on sitä elämää 2020-luvun Suomessa. Valitettavasti näistä vammaisoikeuksista puhutaan aivan liian vähän. Vammaiset ovat kuitenkin maailman suurin ja syrjityin ihmisryhmä.

Tuossa yhtiökokouksessa sai myös taas kerran ihmetellä, että missä on aikuisten ihmisten käytöstavat. Mikä saa ihmisen huutamaan pää punaisena? Asiallisesti käyttäytyminen ei ole mielestäni kovinkaan vaikeaa. Eikä räyhäämällä saa aikaan kuin vihaa.

Taloyhtiön pihalla kokouksen jälkeen.
Taloyhtiön pihalla kokouksen jälkeen.

Ulkoilun iloa

On ilmoja pidellyt tälläkin viikolla. Viikon puolenvälin tienoilla näytti, että vähän viilenisi, mutta se olikin vain hetkellinen viilentyminen. Viikonloppuna oli todella lämmintä, sillä lämpömittari näytti lähes 30-astetta. Ulkona on tullut kuitenkin oltua todella paljon ja ajeltua sähköpyörätuolilla ympäri kaupunkia. Kesä on ihmisen parasta aikaa!

Lauantaina käytiin Maijun kanssa juomassa päiväkahvit upeissa maisemissa, Savonlinnan Poukkusalmen kallioilla. Niin kuin kuva osoittaa kyseessä on todella upea paikka, jossa todellakin kelpaa nauttia kahvista. Ja luonto on tehnyt paikasta esteettömän, voi tätä ilon päivää.

Ulkoilun iloa Saimaata ihaillen.
Ulkoilun iloa Saimaata ihaillen.
Upea maisema Saimaalle.
Upea Saimaa takanamme.
Ulkoilun iloa kahvia juoden.
Kahvikin maistuu paremmalta kauniissa maisemissa.

Sunnuntaina puolestaan vietettiin aikaa siskoni perheen kanssa meidän taloyhtiön takapihalla. Grillattiin makkaraa ja he toivat mukanaan paistettuja muikkuja. Ihan ok oli nämä Muikkuterassin gluteenittomat muikut. Kummipoika lähtee armeijaan maanantaina, joten vierailuun oli myös tämmöinen syy. Taas kerran saa siis ihmetellä ajankulua.

Kummipojan kanssa juttelemassa.
Viereisessä leikkipuistossa kahvilla.
Ulkoilun iloa muikkuja syöden.
Seurahuoneen muikkuterassin gluteenittomat muikut olivat syötäviä.

Tämän kertainen viikko oli oikein onnistunut ja se tietenkin on hyvin rentouttavaa. Toivottavasti sinulla on myös ollut hyvä viikko.

Pietari Ahtiainen

Vuonna -85 syntynyt harvinaista ja etenevää Duchennen lihasdystrofiaa sairastava bloggaaja Savonlinnasta. Bloggaan elämästä vammaisen henkilön näkökulmasta. Yritän omalta osaltani tehdä maailmasta edes vähän paremman.